Luukin maran jälkeen kävin sunnuntaina ajelemassa aika rennon 3h. Kävin valmentajani Ismon ja hänen tyttöjensä kanssa kiertämässä tämän päiväisen Korson XCO-cupin rataa. Tarkoitus oli hioa tyttöjen ajolinjat kuntoon. Aluksi ajo oli arkaa ja jalkautumisia tuli paljon. Käytiin jokainen vaikea kivikko ja lasku läpi. Minä ja Ismo näytettiin ajolinjat ja yritin antaa parhaan taitoni mukaan ohjeita, jotta ajaminen sujuvoituisi. Tytöt jaksoivat hienosti keskittyä ja loppujen lopuksi radalle ei jäänyt kuin yksi kohta, josta he eivät ajamalla päässeet. Kyseinen kohta oli sellainen, jota en itsekään joka kerta pääse jalkautumatta läpi. Hyvä tytöt! Tänään molemmat olivat hienolla ajolla palkintopallilla. Oli kiva muutenkin pyöritellä hyvissä ajoin tänään kisapaikalle ja kannustaa junnuja, joita oli ilahduttavan paljon viivalla. Erityisesti maastopyöräileviä tyttöjä tuntuu löytyvän kokoajan lisää. Se on hieno juttu.
Tällä viikolla oli töissä kiirettä. Tuntui, ettei oikein ehtinyt käydä lenkillä. Maanantaina onnistuin kipeyttämään salilla issiakseni eli oikeaa jalkaa on särkenyt enemmän tai vähemmän koko viikon, eikä lihasten toiminta ole ollut ihan kymppi. En siis ollut kaikista varmimmalla tuulella kisajalan suhteen perjantai-iltana. Lauantaina pyöritellessäni kotoa kohti Korsoa huomasin kuitenkin, että jalat eivät olleet happoherkät, issias ei pahemmin vihoitellut ja mieli ajaa kisaa OK. Se on yleensä toimiva kombinaatio XCO-kisaan.
Teknisesti jo muutenkin haastava Vierumäen uusi rata nousi vielä yhden potenssin korkeammalle vaikeustasossa, kun kivet ja juuret olivat saaneet kosteutta. Mudassa uitetuilla renkailla ajettaessa, pito kivikoissa huononi kierros kierrokselta. Kisa oli melkoista liukastelua. Kokoajan sai ajaa sormet ristissä ja toivoa, ettei pyörä lähde käsistä ja että se pysyy ehjänä kaikki rytyytyskohdat. Olin valmistautunut henkisesti kuuteen kierrokseen. Seitsemän oli ohjeellinen kierroslukumäärä, mutta yleensä XCO- cupin kisoissa miesten kärki on ajanut minut kiinni. Tällä kertaa pääsin ensimmäistä kertaa ajamaan täydet kierrokset. JES! Se oli itselle iso asia. Väliin taisi jäädä 30 sekuntia eli tiukille se meni nytkin. Luukin mara ja tämän päivä kisa osoitti itselleni (ja ehkä muillekin) että olen hyvässä kunnossa. Siitä saa lisää tsemppiä tuleviin mara Sm-kisoihin Hyvinkäälle.
Tsemppiä seuraavaan kahteen viikkoon tarvitaankin, sillä olen lähdössä huomenna kahdeksi viikoksi Lontooseen työmatkalle. Tulen takaisin vasta päivää ennen Hyvinkään Sm-kisaa. Keväällä opin, että 1) työreissuilla ei pahemmin jaksa harjoitella 2) työreissujen jälkeen on ihan puhki eikä kisa kulje. Yritän saada mahdollisimman järkevän harjoitusohjelman Lontoon reissuun. Jotta kisatuntuma säilyy, käyn ajamassa Brightonissa ensi viikonloppuna neljän tunnin kierroskisan Stilettos on Wheels -tapahtumassa, jota järjestävät tuttuni Irene ja Charlie. He ovat myös lupautuneet ensi sunnuntaina näyttämään Lontoon seudun parhaat trailipätkät. Odotukset ovat aika korkealla =).
-Noora
