Pohjoismaiden mestari

Hyvinkäällä ajettiin sunnuntaina Pohjoismaisista mestaruuksista. Viikko SM-kisojen jälkeen sai olla tarkkana, ettei lössähtänyt hyvänolontunteeseen, kun yhdestä tiukasta paikasta oli selvitty. Olisi niin mieli tehnyt aloittaa muutaman viikon rappiokausi, mutta ei. Piti pysyä ojennuksessa. Maanantain palauttelin ja menin töiden jälkeen pitkille päiväunille. Tiistaina aamulla hiukan juoksin ja iltapäivällä kävin rullahiihtämässä, mikä tarkoittaa käytännössä lepoa jaloille. Keskiviikkona piti tehdä vähän jotain räväyttävämpää. Perus mäkivetojen sijaan päätin tehdä salilla hermottavan jalkatreenin. 6x10x60-70kg räjähtävällä teholla. Toimii! Palautuksien aikana vatsat, selät ja ojentajapunnerrukset. Lopuksi vielä TRX-nauhalla 20min keskivartalorääkki, ja valmista kauraa tulee. Torstaina vedettiin tytsyjen kanssa tosi tekninen 3h piparilenkki Malminkartano-Leppävaara-akselilla. 



Perjantaina käytiin tutustumassa rataan. Aluksi en oikein jostain syystä tykännyt. Rata tuntui jotenkin liian helpolta. Olisin toivonut muutamaa selkeästi teknisesti vaikeaa kohtaa radalle. Kisassa kuitenkin nautin ajamisesta todella paljon ja koin saavani radasta haastetta. Kovalla vauhdilla vedettäessä nopeat ja lyhyet jyrkät nousut ja laskut ja  kivikkopätkät pitivät mielenkiinnon yllä koko puolitoista tuntia. Ei siellä hirveästi ollut aikaa ajatella muuta, kuin eteen aukeavaa polkua. Ajamisen oli oltava jatkuvasti sujuvaa ja virheetöntä. Muuten kyseisellä radalla olisi ottanut takkiin joka kierroksella useita sekunteja. 

Pyörälle tämä rata oli todellinen kestävyystesti. Vaihteita sai näpyttää jatkuvalla syötöllä, ja laskuissa mentiin vanteet soikeina. Pelkäsin kokoajan, että joku osa hajoaa, mutta ei hajonnut! Päinvastoin, pyörä kesti koko rääkin ihan mielettömän hyvin. Aika uskomatonta, kun miettii, että olen ajanut pyörällä vasta pari viikkoa. Huippupeli siis jo syntyjään =).




Kunnonkin puolesta kisa sujui hyvin. Vähän jännitin etukäteen, miten kuuma ilma vaikuttaa suoritukseen. Jalat oli ehkä vähän löysän tuntuiset helteen takia, mutta kyllä ne siitä sitten lähti liikkeelle. Kisan startissa jäin jalkoihin, kun Medilaserin Jasu lähti yllättäen tykinsuusta. Jouduin  ottamaan vähän enemmän happoja, mitä olin suunnitellut, että pääsin kärkeen sekä tehtyä eroa kilpasiskoihin. Tokan kierroksen painoin vielä kovaa ja sitten hakeuduin hyvään omaan ajorytmiin. Eroa tuli silti tasaisesti lisää. Vikalla kierroksella ajoin varman päälle, ettei tulisi tyhmiä välinerikkoja. Maalissa oli hieno tuulettaa voittoa, ja palkintopallilla pääsi suihkuttamaan kuoharia formulatyyliin ;).

Hyvinkäällä oli puitteet kunnossa hienolle kisalle. Harmi, ettei ulkomaisia kuskeja saatu odotetulla tavalla mukaan viivalle, olisi ollut kiva mitata kuntoa kansainvälisellä mittarilla. Enivei, mitalit jaetaan niille, ketkä tulee kisaan ja minulle pohjoismaiden mestaruus on iso juttu. Tämä oli yksi kauden ehdottomista tavoitteistani SM-kisojen ja Tahkon ohella. Nyt on siis kaksi voittoa ja yksi hopea alla. Näistä lähtökohdista on aika hyvä lähteä rakentamaan loppukautta, joka tulee olemaan maraton painotteinen. Seuraavan kerran numerolappu laitetaan pyörään Ruotsin maalla cyckelvasassa.




Kiitos jälleen kerran huoltojoukoille, sekä mahtavalle kannustusjoukolle! Sain ihan hirmuisesti voimaa varsinkin siitä, että meidän maastotyttöjen lenkkiporukka oli tullut paikalle kannustamaan =). 



-N


In English:

Scandinavian Open championships were held last Sunday in Hyvinkää (shouthern Finland). After the National championships (that went really well) I had to be supercareful not to let myself be drafted by the sensation of euphoria. I had to stay focused. After the National champs on Monday, I took a good long nap after work. On tuesday, I did some running and roll-skiing, which basically means a rest day for feet. Wednesday I needed to do something more shocking. I did not want to do a basic interval training at local hill so I went to the gym and did a intensive power excercise for legs (6x10x60-70 kg explosive quats). Works for me! on Thursday we had an awesome technical riding with mountainbike chicks for 3 hours. On Friday, I went to check the race track.

The race day was very hot, and I was a little bit nervous how the temperature (27 celcius degrees) would affect me, since the weather had been cooler during the week (about 15 degrees). In the start, my legs felt tired, but they warmed up quite fast. Jasmin Kansikas (Team Medilazer Specialized) started very fast and I had to work harder than I had planned to gain the leading position and to make some distance to the girls behind. The first 2 laps I pushed full speed. After I had gained 1 minute gap, I relaxed a bit and just kept a good speed on. Still, the gap between me and the others kept growing up to 1 minute and 45 seconds. The last lap I played safe to avoid any stupid crashes. It was an epic feeling to cross the finnish line and spray shampagne in the podium as a new Scandinavian champion =).

I really enjoyed the race track. Even there was not any big climbs, the fast and steep up and downhills with technical rocky sections made the race physically very tuff and kept my mind busy through the whole 1 hour and 28 minute race. The track was also an epic test for my new Trek Superfly. During the race I was sure that some part of the bike (gears or wheels) is going to brake, but it did not! That is quite amazing if you think that I have had the bike only for 2 weeks, which is a very short time to get the bike to work the way you want it to work.

Many thanks to my awesome Team for their support during the race! Next time I will be racing in Cyckelvasan 90 km mtb marathon (Sweden) in the 17th of August.

-N

SM-hopeaa messilästä

Aikamoinen härdelli oli tämän vuotinen Suomenmestaruuksiin valmistautuminen. Kaksi viikkoa ennen kisaa juuri hyvään kisakuntoon saatu Trek varastettiin. Oman varapyöräni ja Pyöräliike Lundbergin nopean toiminnan ansiosta mitään tärkeitä harjoituksia ei jäänyt väliin ja sunnuntaina minulla oli käytössä paras mahdollinen pyörä. Vaikka en onnistunut uusimaan mestaruutta, olen todella tyytyväinen omaan suoritukseeni ja kilpailusta jäi erittäin hyvät muistot. Mestarin paitaa puollustavana minulla oli aika kovat paineet, ja voin rehellisesti myöntää, että jännitin kisaa ainakin kaksi viikkoa etukäteen joka päivä. Syksyn selkäongelmat, kevään ylikunto-ongelmat ja työstressi, kaluston säätö, ja kovat oppikoulut parissa ulkomaisessa kisassa ovat syöneet itseluottamusta. Pakka oli aika sekaisin vielä toukokuun lopulla. Luulenpa, että perustreenien pariin palaaminen oli avain, millä kunto Tahkolle ja SM-kisaan löytyi. 

Moni urheilija varmaan tietää sen tunteen, joka tulee sillä hetkellä, kun kunto ei meinaa millään löytyä, ei meinaa päästä hyvään harjoitusrytmiin, eikä kisoissa tule onnistumisia. Ruoho alkaa näyttämään niin vihreältä aidan toisella puolella. Sitä kyselee ja keskustelee paljon muiden urheilijoiden kanssa, selailee kovien kavereiden blogeilla harjoitusohjelmia etsien jotain, mikä omasta harjoitusohjelmasta puuttuu. Sitten tekee sen ratkaisevan virheen: alkaa käytännössä kokeilemaan harjoituksia, mitä ei ole itse ennen tehnyt, mutta mikä jollakulla muulla on saanut kunnon kohoamaan kohti kattoa. Vielä neljä vuotta sitten minäkin olisin toiminut tänä keväänä juuri näin. Ja lopputulos olisi todennäköisesti ollut täydellinen kunnon ja sitä myötä myös motivaation romahtaminen. Tämän sijaan laitoin kauhallisen jäitä kypärään, luin kilometrin pituisen sähköpostiviestin, jonka valmentajalleni Ismolle olin lähettänyt huhtikuun alussa viimeisten SM-hiihtokisojen jälkeen. Siinä linjasin, mikä tämän hetken kunto on (ylikunnon oireet havaittavissa) ja tein ehdotelman, miten suosta noustaan ylös. Käytännössä linjaus oli, että huhti- ja toukokuussa peruskestävyyspainotus, tehoja vain kisoissa, Kesäkuulta aletaan tekemään tehoja ja voimaa, ja heinäkuun toiselta viikolta aloitetaan SM-kisaan valmistautuminen. Pysyin suunnitelmassa ja se toimi.

Olin ajatellut, että ainakin kuudella kuskilla oli lähtöasetelmalisesti mahdollisuus voittaa kisa. Hyvällä ajolla saattaisin siis voittaa tai olla kuudes. Minulle oli täysi yllätys, että erkaannuimme Sinin kanssa muista jo heti ensimmäisessä mäessä (niinkuin viimekin vuonna). Kuvitelmissani toimin ensimmäiset kierrokset enemmän tarkkailijan roolissa, ehkä kolmantena tai neljäntenä kuskina letkassa. Kun Sini  tokassa nousussa ilmoitti, että muut jää, ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä vetämään. Huomasin, että olin polkuosuudella todella vahva. Trekki vaan lensi yli juurista ja kivistä. Sini jäi kolmella ensimmäisellä kierroksella laskuosuudella 20-30 metriä. Sillä erolla, jos oltaisiin vikalla kierroksella tultu, olisin todennäköisesti pystynyt voittamaan. Mielessäni kävi jo ajatus, että eikai tämä nyt näin helposti ratkea. Olo oli aika mahtava! Neljännellä kierroksella alkoi nousu painaa jaloissa ja Sini otti polun paremmin haltuun. Hän myös varmasti tiesi, että hänen on tiputettava minut ennen kuin mennään viimeistä kertaa polulle, jos mielii voittaa. Heti neljännen kierroksen lopussa hän otti vetovuoron ja nosti vauhtia reippaasti. Laskettelurinteen nousun tulin peesissä irvistäen. Pitkässä nousussa jyrkän osuuden jälkeen en enää pysynyt perässä, vaikka käskytin täysillä happoa pursuilevia reisiäni. En kuitenkaan vielä antanut selkärangan katketa, koska tiesin, että laskuosuudella on vielä mahdollista ajaa Sini kiinni. Laskun jälkeen näin, että Sinillä oli noin 30 sekunnin kaula, enkä enää ehdi kuroa sitä umpeen. Olin kuitenkin niin täynnä hyvää mieltä siitä, miten kisa oli sujunut, että hymyhän siinä vain nousi huulille, kun maalilinja aukesi. 

Mitali SM-karkeloista oli tavoitteeni. Se, että hopea tuli näin upealla voittotaistelulla, oli bonusta. Uskoin, että mestaruuden uusiminen oli mahdollista, mutta toteutuessaan jotain ihan mieletöntä. Vielä siis jäi tavoitteita tuleville vuosille ;). Kiitos vielä maailman parhaalle huoltotiimille ja kaikille kannustajille hienosta kilpailusta. Kiitos Pyöräliike Lundbergille upeasta pyörästä, jota ilman tämä suoritus ei olisi ollut mahdollista. Ensi viikonloppuna otetaan Hyvinkäällä revanssi Pohjoismaisissa mestaruusmittelöissä!


-N