Hyvinkäällä ajettiin sunnuntaina Pohjoismaisista mestaruuksista. Viikko SM-kisojen jälkeen sai olla tarkkana, ettei lössähtänyt hyvänolontunteeseen, kun yhdestä tiukasta paikasta oli selvitty. Olisi niin mieli tehnyt aloittaa muutaman viikon rappiokausi, mutta ei. Piti pysyä ojennuksessa. Maanantain palauttelin ja menin töiden jälkeen pitkille päiväunille. Tiistaina aamulla hiukan juoksin ja iltapäivällä kävin rullahiihtämässä, mikä tarkoittaa käytännössä lepoa jaloille. Keskiviikkona piti tehdä vähän jotain räväyttävämpää. Perus mäkivetojen sijaan päätin tehdä salilla hermottavan jalkatreenin. 6x10x60-70kg räjähtävällä teholla. Toimii! Palautuksien aikana vatsat, selät ja ojentajapunnerrukset. Lopuksi vielä TRX-nauhalla 20min keskivartalorääkki, ja valmista kauraa tulee. Torstaina vedettiin tytsyjen kanssa tosi tekninen 3h piparilenkki Malminkartano-Leppävaara-akselilla.
Perjantaina käytiin tutustumassa rataan. Aluksi en oikein jostain syystä tykännyt. Rata tuntui jotenkin liian helpolta. Olisin toivonut muutamaa selkeästi teknisesti vaikeaa kohtaa radalle. Kisassa kuitenkin nautin ajamisesta todella paljon ja koin saavani radasta haastetta. Kovalla vauhdilla vedettäessä nopeat ja lyhyet jyrkät nousut ja laskut ja kivikkopätkät pitivät mielenkiinnon yllä koko puolitoista tuntia. Ei siellä hirveästi ollut aikaa ajatella muuta, kuin eteen aukeavaa polkua. Ajamisen oli oltava jatkuvasti sujuvaa ja virheetöntä. Muuten kyseisellä radalla olisi ottanut takkiin joka kierroksella useita sekunteja.
Pyörälle tämä rata oli todellinen kestävyystesti. Vaihteita sai näpyttää jatkuvalla syötöllä, ja laskuissa mentiin vanteet soikeina. Pelkäsin kokoajan, että joku osa hajoaa, mutta ei hajonnut! Päinvastoin, pyörä kesti koko rääkin ihan mielettömän hyvin. Aika uskomatonta, kun miettii, että olen ajanut pyörällä vasta pari viikkoa. Huippupeli siis jo syntyjään =).
Kunnonkin puolesta kisa sujui hyvin. Vähän jännitin etukäteen, miten kuuma ilma vaikuttaa suoritukseen. Jalat oli ehkä vähän löysän tuntuiset helteen takia, mutta kyllä ne siitä sitten lähti liikkeelle. Kisan startissa jäin jalkoihin, kun Medilaserin Jasu lähti yllättäen tykinsuusta. Jouduin ottamaan vähän enemmän happoja, mitä olin suunnitellut, että pääsin kärkeen sekä tehtyä eroa kilpasiskoihin. Tokan kierroksen painoin vielä kovaa ja sitten hakeuduin hyvään omaan ajorytmiin. Eroa tuli silti tasaisesti lisää. Vikalla kierroksella ajoin varman päälle, ettei tulisi tyhmiä välinerikkoja. Maalissa oli hieno tuulettaa voittoa, ja palkintopallilla pääsi suihkuttamaan kuoharia formulatyyliin ;).
Hyvinkäällä oli puitteet kunnossa hienolle kisalle. Harmi, ettei ulkomaisia kuskeja saatu odotetulla tavalla mukaan viivalle, olisi ollut kiva mitata kuntoa kansainvälisellä mittarilla. Enivei, mitalit jaetaan niille, ketkä tulee kisaan ja minulle pohjoismaiden mestaruus on iso juttu. Tämä oli yksi kauden ehdottomista tavoitteistani SM-kisojen ja Tahkon ohella. Nyt on siis kaksi voittoa ja yksi hopea alla. Näistä lähtökohdista on aika hyvä lähteä rakentamaan loppukautta, joka tulee olemaan maraton painotteinen. Seuraavan kerran numerolappu laitetaan pyörään Ruotsin maalla cyckelvasassa.
Kiitos jälleen kerran huoltojoukoille, sekä mahtavalle kannustusjoukolle! Sain ihan hirmuisesti voimaa varsinkin siitä, että meidän maastotyttöjen lenkkiporukka oli tullut paikalle kannustamaan =).
-N
In English:
Scandinavian Open championships were held last Sunday in Hyvinkää (shouthern Finland). After the National championships (that went really well) I had to be supercareful not to let myself be drafted by the sensation of euphoria. I had to stay focused. After the National champs on Monday, I took a good long nap after work. On tuesday, I did some running and roll-skiing, which basically means a rest day for feet. Wednesday I needed to do something more shocking. I did not want to do a basic interval training at local hill so I went to the gym and did a intensive power excercise for legs (6x10x60-70 kg explosive quats). Works for me! on Thursday we had an awesome technical riding with mountainbike chicks for 3 hours. On Friday, I went to check the race track.
The race day was very hot, and I was a little bit nervous how the temperature (27 celcius degrees) would affect me, since the weather had been cooler during the week (about 15 degrees). In the start, my legs felt tired, but they warmed up quite fast. Jasmin Kansikas (Team Medilazer Specialized) started very fast and I had to work harder than I had planned to gain the leading position and to make some distance to the girls behind. The first 2 laps I pushed full speed. After I had gained 1 minute gap, I relaxed a bit and just kept a good speed on. Still, the gap between me and the others kept growing up to 1 minute and 45 seconds. The last lap I played safe to avoid any stupid crashes. It was an epic feeling to cross the finnish line and spray shampagne in the podium as a new Scandinavian champion =).
I really enjoyed the race track. Even there was not any big climbs, the fast and steep up and downhills with technical rocky sections made the race physically very tuff and kept my mind busy through the whole 1 hour and 28 minute race. The track was also an epic test for my new Trek Superfly. During the race I was sure that some part of the bike (gears or wheels) is going to brake, but it did not! That is quite amazing if you think that I have had the bike only for 2 weeks, which is a very short time to get the bike to work the way you want it to work.
Many thanks to my awesome Team for their support during the race! Next time I will be racing in Cyckelvasan 90 km mtb marathon (Sweden) in the 17th of August.
-N
