Tahko MTB maraton

Jeejeejee! Parin viikon kisatauon jälkeen Tahkolta naisten 60 km matkalta irtosi viime lauantaina voitto =). Suomen suurimpana maastopyörätapahtumana Tahkon voitto on himottua tavaraa, joten hienoa saada itsellekin kuudelta kympiltä suurin pytty kaappiin kunniapaikalle.

Tämä oli vasta kolmas kerta minulle Tahkolla. vuonna 2011 olin 60 km kisassa toinen ja viime vuonna voitin 120 km matkan. En voi siis sanoa olevani mikään Tahko-konkari, eikä reitti ole vielä ehtinyt iskostua ihan joka kohdalta mieleen. Olisi ollut kiva mennä kisapaikalle jo aikaisemmin, käydä tarkastamassa radan kunto ja hiomassa ajolinjoja laskuihin, mutta tyydyimme perjantain alkuiltapäivän lähtöön. Kahden stopin taktiikalla saavuimme Tahkolle iltayhdeksän maissa. Olimme majoittuneena kaveriporukalla Ukkotahkon mökeissä eli aivan tapahtumapaikan vieressä, mikä helpotti huomattavasti myöhäistä saapumista ja aamun aikaista starttia. Kävimme veryttelynä hakemassa numerot kisakeskuksesta ja laitoimme pyörät kuntoon. Loppuilta meni jalkapalloa katsellen, nestettä tankaten ja porukalla kisaa jännittäen. Jo torstaina paikalle saapuneet kisailijat olivat ehtineet käydä kiertämässä radalla ja raportoivat sen olevan todella hyvässä ja kuivassa kunnossa. Jos yöllä ei sadekuuroja tulisi niin kisa päästäisiin vetämään läpi optimaalisissa olosuhteissa. Lämpötilastakin oli luvattu Tahkolle poikkeuksellisen inhimillistä 15-20 plusastetta, verrattuna normaaliin > 25 astetta.

Herätyskello soi aamulla klo 7. Starttiin aikaa kaksi tuntia. Normaalisti varaan 3-4h aikaa herätyksen ja startin väliin, mutta koska nukkumaan ei päästy kovin aikaisin niin piti löysätä heräämisaikataulua. Ensin aamupalaksi kaurapuuron ja rasvattoman maitorahkan sekoitus, ja sitten kisaeväiden valmistus. Koska minulla ei ollut erikseen huoltajaa juottamassa reitin varrella, käytin kisassa Hydrapakin avila- kisajuomareppua. Juomareppuun laitoin 1,5 litraa vettä höystettynä kahdella High5:n Zero-tabletilla. Energialähteeksi otin Hydrapakin 1,5 dl pehmeään juomapulloon neljä tavallista High5-geeliä  plus taskuun mukaan kaksi vastaavaa, kofeiinilla höystettyä geeliä. Ääritilanteiden varalta otin vielä 5dl juomapulloon Zero X-kofeiinitabletin, mistä saa tarvittaessa hyvän säväyksen El Grandeen. Klo 8.20 lähdin verryttelemään puoleksi tunniksi.

Klo 8.50 tunkeuduin väkijoukon läpi pyöräni kanssa ja otin sopivan lähtöpaikan Jasmin Kansikkaan takaa. Jasmin oli ennakolta kovin vastustaja kisaan ja uskoin voiton ratkeavan meidän välillämme. Jasmin lähti startista napakasti liikkeelle. En ole asvaltti- ja hiekkatiepätkillä vahvimmillani ja sain taaskin kärsiä ensimmäiset 10 km jyystön Kinahmi 1:sen polulle asti. Koska viime kisasta on hiukan aikaa ja en selvästikään ollut saanut tehtyä riittävän kovia treenejä tässä välissä, kroppa oli aivan jumissa alkumatkan. Syke jumittui anaerobiselle kynnykselle eikä suostunut nousemaan kovasta puuskutuksesta huolimatta. Inhottava tunne. Vaikka Jasmin oli välillä 5-10 sekuntia karussa yritin malttaa mieleni ja ajatella, että polulla sitten ajan kiinni. Kinahmi 1:llä ei homma lähtenyt käyntiin niinkuin toivoin. Jalkautumisosuudella kaaduin kyljelleni, kun poljin ei auennut ja muutenkin sähelsin niin, että Jasmin pääsi katoamaan näköpiiristäni. Kinahmin päällä yritin epätoivoisesti pyytää tietä edessä meneviltä miehiltä, mutta tilaa ei tullut. Vasta kun suutahdin ja syytin heitä naisten kärkitaiston pilaamisesta tilaa aukesi. Sittenkin sain perään kuulla, että "katso sitten ettet ole laskuissa tiellä!" =D Eipä näkynyt niitä miehiä kisan aikana enää laskuissa eikä nousuissa... 

Tykitin alamäen riskillä ja onnistuin saamaan Jasminin näköpiiriin juuri laskun alla. Hiekkatieosuudelle saimme molemmat miespeesin. Sain oman vetoapuni kanssa vuorovedon hyvin päälle ja saimme Jasminin porukan Kinahmi 2 alla kiinni. Koska Kinahmi 2 on jyrkkä ja kapea polku, otin kärkipaikan jonossa, jotta saan määrätä tahdin sekä ajolinjan. Laskuun lähdettäessä tykitin taas täysillä, jotta saisin rakoa Jasminiin. Sainkin noin 5 sekunnin kaulan. Seuraavalla osuudella, joka nousee hiljalleen aina rahasmäen päälle asti tiesin olevan pitkät pätkät suht teknistä polkua. Päätin kokeilla kunnon irtiottoa ja se onnistui. jossain neljänkymmenen kilometrin paikkeilla näin pitkässä hiekkatienousussa Jasminin olevan noin 30-60s päässä. Nousua seuranneelle asvalttiosuuden roikuin parin miehen perässä tietäen, että jos Jasmin ei siinä minua kiinni saa niin sitten olen vahvoilla. Asvalttiosuuden jälkeen katsoin taakse ja ketään ei näkynyt. Huh! Loppumatkan keskityin ajamaan tasaisen kovaa ja pitämään renkaat ehjinä. Kovasta rytyytyksestä huolimatta Trekkini toimi taas loistavasti koko matkan. El Gandella sai hyvää tsemppausta, kun kisakeskuksen kuulutukset kantautuivat korviin: enää muutama kilometri maaliin! Voittajana maaliin tulo Tahkolla oli hieno hetki, kun kannustajia ja varsinkin seuramme jäseniä oli sankka joukko paikalla. 


Onnellinen uuden telekkarin omistaja

Kisan ja kukitusseremonian jälkeen tein 15 min loppuverryttelyn ja menin kannustamaan maaliin saapuvia kavereitani. Kaikilta kisa sujui krampeista ja kaatumisista huolimatta loistavasti, sillä jokainen paransi ennätystään tai vähintäänkin ylitti omat tavoitteensa. Erityisten mahtavaa oli kun hyvä ystäväni, Tahko-Suurmestari, Tuula Kurkipää sijoittui 120 km naisten kilpailussa ensimmäistä kertaa podiumille ollessaan kolmas!

Seuraavaksi alkaa valmistautuminen Valkeakosken Nordic cupin osakilpailuun ja siitä viikko eteenpäin Rovaniemellä kisattavaan XCO:n SM-kisaan.

-Noora

Borlänge - Stryn - Korso

Noniin.. nyt sitten vihdoin tarinaa viimeisimmistä väännöistä Nordic cupin avauksen jälkeen. Vaikka otsikossa ei Suomicupin avausta Liedossa mainitakaan, niin sieltä kävin nappaamassa voiton lähes kuukausi sitten. Kisasta ei oikeastaan ole mitään kummoista raportoitavaa. Lihaksisto oli suht väsynyt vielä Tanskan reissusta ja erittäin intensiivisestä työviikosta. Tuli nimittäin puristettua väitöskirja valmiiksi =). Vaikka yleisesti ottaen tykkään siitä, että kisat ovat ennemmin lauantaina sunnuntain pyhittyessä pitkälle lenkille, niin nyt olisin kaivannut lauantain palautumispäiväksi. Liedosta tuli kuitenkin hyvä treeni melkoisessa jumppamaastossa. Lisäksi, ensi vuonna XCO:n SM-kilpailut järjestettään Liedossa, joten ei huono homma käydä tarkistamassa paikat etukäteen.

Liedon jälkeen aika meni enimmäkseen pakkaamiseen ja matkajärjestelyihin. Torstaina nimittäin täytimme asuntoauto Byrstnerin hiihto- ja pyöräkamoilla ja ajoimme lauttaan. Edessä oli kolmipäiväinen Borlängetour Ruotsin maalla. Osallistuin samaan kisaan viime vuonna ja siitä kisasta jäi aika karvas muisto. En ollut kovin hääppöisessä kunnossa ja toimin lähinnä peränpitäjänä koko viikonlopun. Tanskan Nordic cupin jälkeen olin luottavaisin mielin lähdössä parantamaan sijoitusta.

Lautalla

Borlängen kisa on todella hyvin järjestetty tapahtuma, joka vetää noin 300-400 XCO kuskia junnusta ikämiehiin. Radat ovat suomalaisittan helppoa, Korso 96 MTB-reitiltäkin tuttua mäntykangasta. Radalta tulee kuitenkin ihan kivasti korkeusmetrejä ja teknisyyttä lukuisista tiukoista mutkista. Matka Tukholmasta Borlängeen kestää noin 3 tuntia. Kilpailupaikan yhteydessä on leirintäalue, jonne on kätevä majoittua viikonlopuksi. Leirintäalue tosin vaatii asuntoauton tai teltan, sillä vuokrattavia mökkejä on vain muutama ja kisaviikonlopun osalta ne ovat kaikki varattuja, jollei ole ajoissa liikkeellä. Korson Kaikulaiset perustivat oman kommuuninsa kahdesta asuntoautosta ja teltasta. Meitä oli seurasta yhteensä parisen kymmentä kuskia: Team 2020:n lisäksi liuta junnuja, jotka tulivat mittaamaan oman tasonsa ruotsin koviksi tietettyjä kilpasiskoja ja -veljiä vastaan.

Lauantaina starttiviivalla

Perjantain sprintti kulki mukavasti, pääsin jatkoon. Aika-ajoon startattiin klo 17 aikaan. Sprinttirata oli 700 metriä pitkä ja sisälsi noin 5 tiukkaa mutkaa, pari tukkia ja yhden hyppyrin. Helpohko rata, jossa tarvitsee kuitenkin ajaa tarkasti, ettei menetä sekunteja. Finaaleita saatiin odotella useampi tunti ja lopulta naiset pääsivät matkaan klo 20 aikaan. Sain todella hyvän startin ja tulin ensimmäiseen mutkaan neljäntenä. Edellä ajava nuori kuski oli räjähtävän nopea, mutta valitettavasti hän ajoi tekniset kohdat todella hitaasti. Teknisissä kohdissa tuppaa yleensä olemaan melko ahdasta, enkä päässyt hänen ohitseen. Metri ennen loppuviivaa totesin tyytyväni neljänteen sijaan, mutta ihmetyksekseni takaani tuli raketin lailla yksi naiskuski ohi. Olin hämilläni ja jokseenkin huvittunut, sillä on ihan juniorimoka laittaa kampi suoraksi metri ennen maaliviivaa tarkistamatta, ettei ketään tule takaa. En ollut kuullut kyseisen naisen tulevan takaa, koska hän oli vielä maalisuoran päässä ollut metritolkulla perässä. Hän kuitenkin veti loppuun asti niin kovaa kun lähtee ja hyödynsi tilanteen, jossa kärjessä himmattiin.



Lauantaiksi jo perjantaina vallinnut helle senkuin yltyi. Naisten kisa vielä alkoi päivän kuumimpaan aikaan päivästä eli puoli kolmelta. Siinä vaiheessa oli jo aika keitetty makarooni. Yritin vain miettiä, että olosuhde on kaikille sama. Sain jälleen hyvän startin heti lähdöstä. Etukäteen olin ajatellut taktiikakseni ajaa kolmannella tai neljännellä sijalla mahdollisessa letkassa tilannetta tarkkaillen. Kisaan lähdettiin kuitenkin niin kovaa, että porukka meni palasiksi heti alussa. Kärki kolmikko lähti karkuun ja minä jäin kahden muun naisen kanssa taistelemaan neljännestä sijasta. Kun alun puristuksesta oli toivuttu yllätyin hieman, miten rauhassa porukassani otettiin teknisemmät osuudet. Kolmannella kierroksella päätin lähteä vetämään letkaa ja pistää tytöt koville poluilla. Tytöt pysyivät vielä mukana ja viimeisellä eli neljännellä kierroksella nostettiin vielä lisää vauhtia. Sitten toinen ruotsalaisista siirtyi kärkeen ajamaan. Tiputimme kolmannen tytön puolivälin pitkässä nousussa. Pari kilometriä ennen maalia myös minulla rupesi ahdistamaan jo liikaa ja jouduin hellittämään peesistä. Saavuin maaliin jälleen viidennellä sijalla... ja todella tyytyväisenä omaan ajooni. Viime vuoden huono kunto oli selvästi enää vain muisto ja nyt pystyi ajamaan tasavertaisesti kisaa ruotsityttöjen kanssa.

Lauantain kisan jälkeen

Sunnuntaina vuorossa oli ns. XCO kriterium eli lyhennetty, hiukan teknisempi (lue aivan tolkuttoman mutkainen) rata. Keli viileni ja startissa olo oli huomattavasti iskukykyisempi lauantaihin verrattuna. Sain jälleen aivan loistavan startin ja otin toisen sijan kun mentiin ekalle polkuosuudelle. Yllätyksekseni pysyin kärkikaksikon mukana ensimmäisen kierroksen kokonaan. Sitten he kiristivät vauhtia niin, että minä tipuin. Lauantain nelonen ja kolmonen saavuttivat minut puolentoista kierroksen kohdalla ja rupesimme ajamaan porukassa tiputusmeiningillä. Lauantain kolmonen yritti vimmatusti tiputtaa minua ja lauantain nelosta siinä onnistumatta. Homma meni lopulta loppukiriin ja olin jälleen viides. Oma suoritukseni oli kuitenkin mennyt nappiin. Olin niin huojentunut siitä, että Tanskan hyvä kisa ei ollut mikään tuuriveto, vaan oikeasti osoitus hyvästä kunnosta.

Maalissa sunnuntaina
Kisan jälkeen suuntasimme viime vuotiseen tapaan Stryniin Norjan puolelle, jossa oli tarkoitus viettää viikko vuorihiihtoa harrastaen. Maanantaina teimme lyhyen palauttavan pyörälenkin ja puolen tunnin hiihdon läheiselle kukkulalle. Tiisaina paikallinen, suomalainen ystävämme lähti oppaaksemme 4.5 tunnin hiihdolle. 

Huipulla muutaman tunnin kampeamisen jälkeen
Hieno reissu, josta kaupanpäällisinä kunnon rakot kantapäihin ja päänahkan kärventyminen. Tiistaista perjantaihin ohjelma oli noin 2h hiihtoa päivään ja 1-1.5 h pyöräilyä. Kelit suosivat oikein kunnolla. Aurinko paistoi joka päivä ja lumitilanne oli huomattavasti parempi verrattuna edellisvuoteen. Lauantaina lähdimme ajamaan kohti Norjan kuuluisinta serpenttitietä, Trollstigeniä. Tavoitteena oli joko tehdä hiihtoreissu tien yläpäässä tai sitten vaellusta alhaalla. Koska leirintäalue, jolla yövyimme, sijaitsi pitkän serpenttinitien alaosassa, ja matkamme jatkuisi sunnuntaina serpenttinitiestä poispäin kohti Ålesundin lentokenttää, päätimme antaa jaloille lepoa ja tehdä vain vaelluksen. Se osoittautui hyväksi valinnaksi. Vaellusreitti oli todella mukavaa köpöteltävää ja maisemat jälleen kerran upeat.

Auringonlasku

iltahiihto
Viikko Strynin reissun jälkeen olin aivan puhki. En ollut käytännössä ehtinyt palautua missään vaiheessa Borlängen kisoista kunnolla ja Strynistä tuli lähemmäs 20 tuntia kovempaa pk-treeniä. Erityisesti lihakset joutuivat koville, kun raahasi reilua kymmentä kiloa tavaraa joka päivä 1000 metriä ylöspäin. Lauantaina oli eka päivä, kun tunsin itseni palautuneeksi. Se olikin korkea aika, sillä sunnuntaina kisattiin Korso 96 MTB. Kylläpä saatiin Korson kaiun porukalla hieno tapahtuma aikaan! Väkeä oli tullut kiitettävästi paikalle ja kisakeskuksen tunnelma oli loistava. Tuntuu, että hyvät startit ovat tänä vuonna meikäläisen juttu, sillä pääsiin taas hyviin asemiin heti paukusta. Jasmin Kansikas ja Sini Alusniemi jäivät muutaman kymmenen metrin päähän ekoilla poluilla. Jasmin saavutti minut miesletkan kanssa noin 15 minuutin ajon jälkeen ja hän lähti melko nopeasti irtiottoon Medilazerin mieskuskien kanssa. Sinin kanssa päätimme säästää jalkoja myöhemmäksi ja jäimme viiden miehen kanssa ajamaan porukassa. Ensimmäisen kierroksen puolivälissä Jasmin oli jo puoli minuuttia edellämme. Kierroksen viimeisellä neljänneksellä Jasminin selkä tuli taas näkyviin. Hän oli jäänyt yksin hinkkaamaan pitkää linjan alustaa ja saavutimme hänet miesten kanssa radan isoimpaan nousuun tultaessa. Nousussa vauhti tyssäsi. Sini pääsi tunkemaan itsensä kapealla polulla kahdesta miehestä ohi. Minäkin yritin, mutta kun ei mahtunut päätin malttaa mieleni. 

Trollstigenin maisemia
Se oli kuitenkin virhe, sillä mäen päällä Sini oli päässyt kahden miehen kanssa irti ja meinasi kadota horisonttiin. Ajoin raivolla heitä kiinni, mutta noin 15 sekunnin rako ei millään suostunut pienentymään. Kulutin aivan liikaa voimiani yrittäessäni ajaa letkaa kiinni ja hetken jo pelkäsin sippaavani. Onneksi pari kilometriä uudelle kierrokselle lähdön jälkeen tuli kaksi miestä takaani kiinni, joiden peesiin lyöttäydyin. Tällä välin Sini oli tippunut omasta letkastaan ja saavutimme hänet. Sitten seurasi porukassa ajoa toisen kierroksen puoleen väliin asti, kunnes Sini teki siirtonsa ja lisäsi vauhtia. Minulla oli siinä kohtaa kaikki eväät jo syöty, enkä pystynyt vastaamaan vauhtiin. Jäin yksin etsimään omaa vauhtia. Hetken jo pelkäsin, että Jasmin tulisi takaa kiinni. Viimeinen väliaikatieto nimittäin kertoi, että hän oli vain minuutin päässä minusta ja Sinistä. Onnistuin pitämään kakkossijan ja minuutin eron Jasminiin maaliin asti. Lopun kuoleman hetkiä lukuunottamatta kisa oli minusta ihan onnistunut. Kisan jouduin kuluttamaan luvattoman paljon energiaa, mikä kostautui sillä, ettei loppuun enää jäänyt paukkuja.

Nyt seuraa kesän treenitauko, jonka aikana käyn ajamassa Tahko MTB:n kovana treeninä. Seuraava kova koitos on Valkeakosken UCI kilpailu. Toivottavasti sinne saadaan myös kansainvälistä vertailukohtaa paikalle. Valkeakosken jälkeen onkin vain viikko XCO:n SM-kilpailuihin, jotka tänä vuonna ajetaan Rovaniemellä.


-N