Borlänge - Stryn - Korso

Noniin.. nyt sitten vihdoin tarinaa viimeisimmistä väännöistä Nordic cupin avauksen jälkeen. Vaikka otsikossa ei Suomicupin avausta Liedossa mainitakaan, niin sieltä kävin nappaamassa voiton lähes kuukausi sitten. Kisasta ei oikeastaan ole mitään kummoista raportoitavaa. Lihaksisto oli suht väsynyt vielä Tanskan reissusta ja erittäin intensiivisestä työviikosta. Tuli nimittäin puristettua väitöskirja valmiiksi =). Vaikka yleisesti ottaen tykkään siitä, että kisat ovat ennemmin lauantaina sunnuntain pyhittyessä pitkälle lenkille, niin nyt olisin kaivannut lauantain palautumispäiväksi. Liedosta tuli kuitenkin hyvä treeni melkoisessa jumppamaastossa. Lisäksi, ensi vuonna XCO:n SM-kilpailut järjestettään Liedossa, joten ei huono homma käydä tarkistamassa paikat etukäteen.

Liedon jälkeen aika meni enimmäkseen pakkaamiseen ja matkajärjestelyihin. Torstaina nimittäin täytimme asuntoauto Byrstnerin hiihto- ja pyöräkamoilla ja ajoimme lauttaan. Edessä oli kolmipäiväinen Borlängetour Ruotsin maalla. Osallistuin samaan kisaan viime vuonna ja siitä kisasta jäi aika karvas muisto. En ollut kovin hääppöisessä kunnossa ja toimin lähinnä peränpitäjänä koko viikonlopun. Tanskan Nordic cupin jälkeen olin luottavaisin mielin lähdössä parantamaan sijoitusta.

Lautalla

Borlängen kisa on todella hyvin järjestetty tapahtuma, joka vetää noin 300-400 XCO kuskia junnusta ikämiehiin. Radat ovat suomalaisittan helppoa, Korso 96 MTB-reitiltäkin tuttua mäntykangasta. Radalta tulee kuitenkin ihan kivasti korkeusmetrejä ja teknisyyttä lukuisista tiukoista mutkista. Matka Tukholmasta Borlängeen kestää noin 3 tuntia. Kilpailupaikan yhteydessä on leirintäalue, jonne on kätevä majoittua viikonlopuksi. Leirintäalue tosin vaatii asuntoauton tai teltan, sillä vuokrattavia mökkejä on vain muutama ja kisaviikonlopun osalta ne ovat kaikki varattuja, jollei ole ajoissa liikkeellä. Korson Kaikulaiset perustivat oman kommuuninsa kahdesta asuntoautosta ja teltasta. Meitä oli seurasta yhteensä parisen kymmentä kuskia: Team 2020:n lisäksi liuta junnuja, jotka tulivat mittaamaan oman tasonsa ruotsin koviksi tietettyjä kilpasiskoja ja -veljiä vastaan.

Lauantaina starttiviivalla

Perjantain sprintti kulki mukavasti, pääsin jatkoon. Aika-ajoon startattiin klo 17 aikaan. Sprinttirata oli 700 metriä pitkä ja sisälsi noin 5 tiukkaa mutkaa, pari tukkia ja yhden hyppyrin. Helpohko rata, jossa tarvitsee kuitenkin ajaa tarkasti, ettei menetä sekunteja. Finaaleita saatiin odotella useampi tunti ja lopulta naiset pääsivät matkaan klo 20 aikaan. Sain todella hyvän startin ja tulin ensimmäiseen mutkaan neljäntenä. Edellä ajava nuori kuski oli räjähtävän nopea, mutta valitettavasti hän ajoi tekniset kohdat todella hitaasti. Teknisissä kohdissa tuppaa yleensä olemaan melko ahdasta, enkä päässyt hänen ohitseen. Metri ennen loppuviivaa totesin tyytyväni neljänteen sijaan, mutta ihmetyksekseni takaani tuli raketin lailla yksi naiskuski ohi. Olin hämilläni ja jokseenkin huvittunut, sillä on ihan juniorimoka laittaa kampi suoraksi metri ennen maaliviivaa tarkistamatta, ettei ketään tule takaa. En ollut kuullut kyseisen naisen tulevan takaa, koska hän oli vielä maalisuoran päässä ollut metritolkulla perässä. Hän kuitenkin veti loppuun asti niin kovaa kun lähtee ja hyödynsi tilanteen, jossa kärjessä himmattiin.



Lauantaiksi jo perjantaina vallinnut helle senkuin yltyi. Naisten kisa vielä alkoi päivän kuumimpaan aikaan päivästä eli puoli kolmelta. Siinä vaiheessa oli jo aika keitetty makarooni. Yritin vain miettiä, että olosuhde on kaikille sama. Sain jälleen hyvän startin heti lähdöstä. Etukäteen olin ajatellut taktiikakseni ajaa kolmannella tai neljännellä sijalla mahdollisessa letkassa tilannetta tarkkaillen. Kisaan lähdettiin kuitenkin niin kovaa, että porukka meni palasiksi heti alussa. Kärki kolmikko lähti karkuun ja minä jäin kahden muun naisen kanssa taistelemaan neljännestä sijasta. Kun alun puristuksesta oli toivuttu yllätyin hieman, miten rauhassa porukassani otettiin teknisemmät osuudet. Kolmannella kierroksella päätin lähteä vetämään letkaa ja pistää tytöt koville poluilla. Tytöt pysyivät vielä mukana ja viimeisellä eli neljännellä kierroksella nostettiin vielä lisää vauhtia. Sitten toinen ruotsalaisista siirtyi kärkeen ajamaan. Tiputimme kolmannen tytön puolivälin pitkässä nousussa. Pari kilometriä ennen maalia myös minulla rupesi ahdistamaan jo liikaa ja jouduin hellittämään peesistä. Saavuin maaliin jälleen viidennellä sijalla... ja todella tyytyväisenä omaan ajooni. Viime vuoden huono kunto oli selvästi enää vain muisto ja nyt pystyi ajamaan tasavertaisesti kisaa ruotsityttöjen kanssa.

Lauantain kisan jälkeen

Sunnuntaina vuorossa oli ns. XCO kriterium eli lyhennetty, hiukan teknisempi (lue aivan tolkuttoman mutkainen) rata. Keli viileni ja startissa olo oli huomattavasti iskukykyisempi lauantaihin verrattuna. Sain jälleen aivan loistavan startin ja otin toisen sijan kun mentiin ekalle polkuosuudelle. Yllätyksekseni pysyin kärkikaksikon mukana ensimmäisen kierroksen kokonaan. Sitten he kiristivät vauhtia niin, että minä tipuin. Lauantain nelonen ja kolmonen saavuttivat minut puolentoista kierroksen kohdalla ja rupesimme ajamaan porukassa tiputusmeiningillä. Lauantain kolmonen yritti vimmatusti tiputtaa minua ja lauantain nelosta siinä onnistumatta. Homma meni lopulta loppukiriin ja olin jälleen viides. Oma suoritukseni oli kuitenkin mennyt nappiin. Olin niin huojentunut siitä, että Tanskan hyvä kisa ei ollut mikään tuuriveto, vaan oikeasti osoitus hyvästä kunnosta.

Maalissa sunnuntaina
Kisan jälkeen suuntasimme viime vuotiseen tapaan Stryniin Norjan puolelle, jossa oli tarkoitus viettää viikko vuorihiihtoa harrastaen. Maanantaina teimme lyhyen palauttavan pyörälenkin ja puolen tunnin hiihdon läheiselle kukkulalle. Tiisaina paikallinen, suomalainen ystävämme lähti oppaaksemme 4.5 tunnin hiihdolle. 

Huipulla muutaman tunnin kampeamisen jälkeen
Hieno reissu, josta kaupanpäällisinä kunnon rakot kantapäihin ja päänahkan kärventyminen. Tiistaista perjantaihin ohjelma oli noin 2h hiihtoa päivään ja 1-1.5 h pyöräilyä. Kelit suosivat oikein kunnolla. Aurinko paistoi joka päivä ja lumitilanne oli huomattavasti parempi verrattuna edellisvuoteen. Lauantaina lähdimme ajamaan kohti Norjan kuuluisinta serpenttitietä, Trollstigeniä. Tavoitteena oli joko tehdä hiihtoreissu tien yläpäässä tai sitten vaellusta alhaalla. Koska leirintäalue, jolla yövyimme, sijaitsi pitkän serpenttinitien alaosassa, ja matkamme jatkuisi sunnuntaina serpenttinitiestä poispäin kohti Ålesundin lentokenttää, päätimme antaa jaloille lepoa ja tehdä vain vaelluksen. Se osoittautui hyväksi valinnaksi. Vaellusreitti oli todella mukavaa köpöteltävää ja maisemat jälleen kerran upeat.

Auringonlasku

iltahiihto
Viikko Strynin reissun jälkeen olin aivan puhki. En ollut käytännössä ehtinyt palautua missään vaiheessa Borlängen kisoista kunnolla ja Strynistä tuli lähemmäs 20 tuntia kovempaa pk-treeniä. Erityisesti lihakset joutuivat koville, kun raahasi reilua kymmentä kiloa tavaraa joka päivä 1000 metriä ylöspäin. Lauantaina oli eka päivä, kun tunsin itseni palautuneeksi. Se olikin korkea aika, sillä sunnuntaina kisattiin Korso 96 MTB. Kylläpä saatiin Korson kaiun porukalla hieno tapahtuma aikaan! Väkeä oli tullut kiitettävästi paikalle ja kisakeskuksen tunnelma oli loistava. Tuntuu, että hyvät startit ovat tänä vuonna meikäläisen juttu, sillä pääsiin taas hyviin asemiin heti paukusta. Jasmin Kansikas ja Sini Alusniemi jäivät muutaman kymmenen metrin päähän ekoilla poluilla. Jasmin saavutti minut miesletkan kanssa noin 15 minuutin ajon jälkeen ja hän lähti melko nopeasti irtiottoon Medilazerin mieskuskien kanssa. Sinin kanssa päätimme säästää jalkoja myöhemmäksi ja jäimme viiden miehen kanssa ajamaan porukassa. Ensimmäisen kierroksen puolivälissä Jasmin oli jo puoli minuuttia edellämme. Kierroksen viimeisellä neljänneksellä Jasminin selkä tuli taas näkyviin. Hän oli jäänyt yksin hinkkaamaan pitkää linjan alustaa ja saavutimme hänet miesten kanssa radan isoimpaan nousuun tultaessa. Nousussa vauhti tyssäsi. Sini pääsi tunkemaan itsensä kapealla polulla kahdesta miehestä ohi. Minäkin yritin, mutta kun ei mahtunut päätin malttaa mieleni. 

Trollstigenin maisemia
Se oli kuitenkin virhe, sillä mäen päällä Sini oli päässyt kahden miehen kanssa irti ja meinasi kadota horisonttiin. Ajoin raivolla heitä kiinni, mutta noin 15 sekunnin rako ei millään suostunut pienentymään. Kulutin aivan liikaa voimiani yrittäessäni ajaa letkaa kiinni ja hetken jo pelkäsin sippaavani. Onneksi pari kilometriä uudelle kierrokselle lähdön jälkeen tuli kaksi miestä takaani kiinni, joiden peesiin lyöttäydyin. Tällä välin Sini oli tippunut omasta letkastaan ja saavutimme hänet. Sitten seurasi porukassa ajoa toisen kierroksen puoleen väliin asti, kunnes Sini teki siirtonsa ja lisäsi vauhtia. Minulla oli siinä kohtaa kaikki eväät jo syöty, enkä pystynyt vastaamaan vauhtiin. Jäin yksin etsimään omaa vauhtia. Hetken jo pelkäsin, että Jasmin tulisi takaa kiinni. Viimeinen väliaikatieto nimittäin kertoi, että hän oli vain minuutin päässä minusta ja Sinistä. Onnistuin pitämään kakkossijan ja minuutin eron Jasminiin maaliin asti. Lopun kuoleman hetkiä lukuunottamatta kisa oli minusta ihan onnistunut. Kisan jouduin kuluttamaan luvattoman paljon energiaa, mikä kostautui sillä, ettei loppuun enää jäänyt paukkuja.

Nyt seuraa kesän treenitauko, jonka aikana käyn ajamassa Tahko MTB:n kovana treeninä. Seuraava kova koitos on Valkeakosken UCI kilpailu. Toivottavasti sinne saadaan myös kansainvälistä vertailukohtaa paikalle. Valkeakosken jälkeen onkin vain viikko XCO:n SM-kilpailuihin, jotka tänä vuonna ajetaan Rovaniemellä.


-N