Resepti kauden päätavoitteeseen

Yhdestä kauden tärkeimmästä kisaviikonlopusta, maastopyöräilyn olympiamatkan (XCO) ja sprintin eli eliminaattorin (XCE), on nyt viikon verran aikaa. Nimesin viime kirjoituksessani tavoitteekseni voiton molemmilla matkoilla... ja siihen myös ylsin! Ei siis voi olla kuin tyytyväinen. 

Eliminaattoria jännitin yllätyksekseni enemmän, mitä XCO:ta. XCE:n suoritus kestää vain pari minuuttia ja kaikki tapahtuu nopeasti: mitä tahansa voi käydä, kun usea kuski punkee täysillä yhtäaikaa kapealle polulle. On siis henkisesti valmistauduttava esim. siihen, että lähtö epäonnistuu ja joudun huonoihin asetelmiin heti kättelyssä. Korson radalla lähtösuora ratkaisee käytännössä melkein koko kisan. Jos ei ekalle polulle pääse ensimmäisenä, ohitusmahdollisuudet ovat tiukassa. En ole kovin nopea starttaaja, joten olin hermostunut. 

XCE:ssä polulla toisena valmiina ohitusyritykseen (kuva: Tarja Kivirinta)

Niinhän siinä lähdössä kävi, että Meiju Salmela kiri lähtösuoran pään kurviin nopeiten ja pääsi ensimmäisenä polulle. Minä seurasin toisena. Onneksi olin miettinyt tilanteen varalta taktiikan, jonka yllätyksekseni myös pystyin toteuttamaan: Ensimmäinen polku on sen verran leveää kalliobaanaa, että ohitus on mahdollinen, jos on hereillä ja nopea. Kiihdytin ensimmäisestä kurvista kallion päälle noustessa Meijun rinnalle, kalliolta alaspäin laskettaessa ajoin riskillä puoliksi varvikossa (siellä olisi voinut olla piilossa kohtalokas kivi) jättäen jarrutuksen viime tippaan niin, että olin eturenkaan mitan verran Meijua edellä, minkä jälkeen ensimmäisen oikeudella valitsin röyhkeästi ajolinjani kurviin, blokaten Meijun kakkoseksi. Tämän jälkeen tiesin klaaraavani lopun. Keskityin kontrolloimaan vauhtia niin, että pidin piikkipaikan, mutta säästin mahdollisimman paljon voimia sunnuntain kisaan.

XCE loppusuoran rutistus (kuva: Tarja Kivirinta)

Sunnuntaina tunsin oloni hieman liian löysäksi. En usko, että se johtui niinkään XCE:stä, koska vedot eivät olleet pitkiä, vaan enemmänkin muutaman päivän kestäneestä kisajännityksestä. XCO:n startissa päätin ottaa alun suht rennosti ja varmistaa vain, että menen polulle ensimmäisenä. Näin tapahtui. Olo polulla ei ollut yhtään normaali: hengitys oli (jännityksestä johtuen) tosi pinnallista ja jaloista ei tuntunut löytyvän voimaa. Juniorivuosina olisin mennyt tästä olotilasta paniikkiin, varsinkin, kun Meiju pystyi ekan puoli kierrosta suht helponnäköisesti peesissä. Kokemusta kisoista ja jos jonkinlaisista olotiloista on sen verran, että yritin siirtää keskittymiseni vahvuuteeni eli teknisesti puhtaaseen ja nopeaan ajoon. Tämä alkoi radan vaikeimmalla osuudella purra ja sain hajuraon aikaiseksi. 

Kärkikaksikko XCO:n starttikierroksella (kuva: Tarja Kivirinta)

Jatkoin tekniikkaani keskittymistä ja yritin lyhyissä alamäissä saada hengitystä tasaantumaan ja hiekkateillä jalat pyörimään. Kolmannella kierroksella olo alkoi helpottua ja eroa Meijuun oli jo pari minuuttia. Sitten menin eräässä dropissa, jonka alastulon tiedän takarenkaalle vaaralliseksi, hyppäämään ja eikös se kolahtanut vanteelle! Vähän matkaa ajettuani alkoi takarengas tuntua tyhjältä. Tiesin, että jos renkas tyhjenee ajokelvottomaksi niin sitten on kiire huoltoalueelle! Ajelin neljännen kierroksen pahimmat polut varovaisesti takarengasta tunnustellen. Renkaan tilanne stabiloitui ja huoltopaikalle tullessani uskalsin jatkaa samalla takarenkaalla varovaista ajoa loppuun asti. Rengas kesti ja maalissa sai tuulettaa helpottuneena! Kotona tarkastelin rengasta. Pienen pieni, terävä kivi oli mennyt läpi pintakuviosta, mutta paikkauslitku oli tukkinut ilmavuodon ajon aikana... huh, mikä tuuri!

Tuplamestari kiittää: pyöräliike Lundberg, Trek, Bontrager, Bliz eyewear, Trimtex, High5 nutrition, Hydrapak, Shimano, Schwalbe varusteista; KSBR, Paslode sekä Husqvarna kisojen ja harjoitusreissujen tuesta; sekä Kari Rissanen & Hieronnan Aika lihashuollosta. Kiitos myös huoltojoukoille, tiimille ja kannustajille, olette korvaamattomia!!

Vaikka onnistuminen tärkeissä kisoissa on pohjimmiltaan perua pidempiaikaisesta harjoittelusta, viimeisten viikkojen treenillä voi saada itsestään esiin vielä yhden lisävaihteen, tai pilata hyvän kunnon totaalisesti. Olen ensimmäisen mestaruuteni (v. 2012) jälkeen noudattanut suunnilleen samaa valmistautumiskaavaa ennen kaikkia tärkeitä kilpailuita. Ellei mitään suurempia ongelmia ole ollut (esim. sairastamista pohjalla) resepti on tuottanut tulosta joka kerta. Valmistautuminen kestää noin 2 viikkoa vähän riippuen, miten tärkeää kisaa edeltävinä viikonloppuina on muita kilpailuita. Kyseessä on sarja harjoitteita, joka toistetaan vähintään kaksi kertaa ennen päätavoitetta. Resepti on seuraava:

Lyhyt teho (anaerobinen kynnys - maksimi, 4-6 krt 2-3 min vedot)
Pitkä teho (vauhtikestävyys- anaerobinenkynnys, 3-4 krt 15 min vedot)
Pitkä rauhallinen lenkki (peruskestävyys 1 alue tai jopa alle sen, 3-5h)
Lepopäivä
Lepopäivä / lyhyt normilenkki (1.5-2h pk1-2 alueella lenkkeilyä)

Tämän kesän kisakalenterin takia en ihan täysin pysynyt tässä formaatissa. Valkeakosken jälkeen tiistaina 11.7 tein ensimmäisen lyhyen tehon. Tein vedot tosi lyhkäsinä, koska edellisestä kisasta oli niin vähän aikaa (10krt 45s täysillä 1min palautuksella). Keskiviikkona ajoin Korson radalla pitkänä tehona isojen poikien perässä pari kierrosta. Torstaina ajoin hissunkissun pari tuntia helppoa maastoa. Perjantaina lepo ja lauantaina olikin sitten Cycli XCO Seinäjoella. Sunnuntaina pieni 1.5h palauttava. Maanantain meni autossa istuessa Kemistä kotiin. Tiistaina lyhyt teho ja keskiviikkona pitkä teho taas radalla. Torstai ja perjantain lepäilyä ennen viikonlopun H-hetkeä.

kuva: Tarja Kivirinta

SM-kisojen jälkeisellä viikolla olen tehnyt vain huoltavia harjoituksia palautuakseni viimeisen neljän viikon kisoista. Toteutin erään pitkäaikaistavoitteeni ja käytin yhden lomapäivän reitti2000 kiertämiseen retkeilymeiningillä... hieno päivä! Muuten aika meni pihaterassia maalatessa ja pakatessa: lauantaina oli aika ahtaa tavarat autoon ja ajaa Tukholman lautalle. Loma on ohi ja palasin sorvin ääreen Göteborgin yliopistolle. Kisakauteni jatkuu siis Ruotsinmaalla. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus ajaa Tanskassa Sramligan UCI 2 kategorian kilpailu, mutta matkaflunssa pukkasi päälle ja joudun pitämään ainakin harjoittelusta taukoa muutaman ylimääräisen päivän. Toivottavasti pääsen viivalle sunnuntaina!



-N