Luukin maratonin voitto

Eilinen luukin maratonkisa sujui todella hyvin. Ennen kisaa vähän jänskätti, että mitenköhän maratonkisa kulkee, kun en ollut pitkään aikaan ajanut näin pitkää kisaa... Viimeksi Korsossa kesäkuussa tuli ajettua maratonkisa. Keli oli mukavan aurinkoinen ja muistin edellisvuodesta, että uusittu reitti on mieleeni: sopivassa suhteessa polkua ja hiekkatietä, sekä jonkinverran nousuja.

En muista, koska maratonkisassa olisi startattu noin rauhallisesti liikkeelle. Ennen ensimmäistä polkuosuutta ei kukaan miesten kärjessä tehnyt iskuyrityksiä. Rauhallinen alku sopii minulle todella hyvin. Varsinkin eilen tuntui, että kone lämpeni kunnolla vasta ensimmäisen kierroksen jälkeen. Ajelin Pirttimäkeen ja siitä puoli kierrosta miesporukan mukana. Solvallan tielle tultaessa osa miehistä katosi etukautta ja loput takakautta. Se tiesi kahden tunnin sooloajoa kisavauhtia. Pahimmat hätäilyt liukkaissa juurakoissa liian kovilla rengaspaineilla olin ehtinyt jo tehdä siihen mennessä, ajo rullaili mukavasti ja jalat toimi niin yritin vain pitää hyvää vauhtia yllä. Tavoitteeni oli päästä alle kolmen tunnin maaliin. Pirttimäestä kohti maalia lähtiessäni kello näytti 2.32. Mietin, että aikas kiire tulee. Ei auttanut kuin jauhaa täysillä ja keskittyä parit viimeiset juurakot. Jossain vaiheessa, kun meinasin jo masentua, etten ehdikään kolmeen tuntiin, muistin laittaneeni kellon kaksi minuuttia ennen starttia päälle. Siitä tuli lisää voimaa ja maaliviivan ylitin ajassa 2.55!

Yksi mies siitä porukasta, jossa ajoin alkumatkasta tuli sanomaan että hyvin ajoit. Mietin, että mites mä nyt muka niin hyvin ajoin, kun teiltäkin tipuin. En ollut loppupeleissä jäänyt heistä kuin minuutin verran. Katsellessani maaliintulevia miehiä totesin myös itse, että olin ajanut aika hyvin. Meinasin silti iltapyörittelyllä ajaa puuta päin, kun kuulin olleeni kokonaistuloksissa 24! Ei hitsiläinen, ikinä en ole noin hyvää sijaa marakisassa ajanut. Aikamoista. Tiistain Keimolan aluecupissa huomasin, että ajojalkaa löytyy, mutta silti en osannut tuloksellisesti näin hyvää kisaa odottaa. Tästä on hyvä jatkaa muutaman viikon päästä ajettaviin maratonin SM-kisoihin =).


-Noora

Lomaviikonloppu

Pidin kesän virallisen lomani viime viikonloppuna. Yhteensä kaksi lomapäivää, mutta kun kesä vielä oli niin kesälomaksihan se lasketaan. Loput säästyy syksymmälle. Perjantaina aloitin lomailun aivan mahtavalla tunnin avovesiuinnilla aurinkoisessa aamussa. Järven pinnalla oli vielä vähän usvaa, kun sukelsin veteen. En ole paljoa tänä kesänä uinut avovedessä, enkä yli 20 minuutin lenkkejä yhtäkään. Silti nyt uinti kulki todella helposti ja läiskin kirkkaassa ja tyynessä lammessa itselleni ihan hyvän mittaisen aamutreenin.



Päivä tuli seikkailtua ja illalla pyörän kasauksen päälle kävin ajelemassa reilun tunnin helppoa maastoa. Eka lomapäivä tuli siis otettua aika rennosti. Lauantaina kävin kiertämässä hyvässä seurassa Messilässä Finlandia maastopyöräilyn reitin. On se hieno reitti, ainakin kuivana. Itse kisassa oli tainnut olla vähän mutapainia. Todella leppoisaa latupohjaa ja riittävästi nousua, jotta pääsee nauttimaan alamäestäkin. muutaman tunnin lenkin ja uinnin jälkeen iltapäivä tuli vietettyä DH Suomicupin finaalia katsellen. Mahtavaa oli nähdä, miten paljon yleisössä oli innosta pinkeinä olevia, isolla lippiksellä ja t-paidalla varustettuja, vaahtosammuttimen kokoisia junioreita vanhempiensa kanssa.  Paras kommentti noin 5v pojalta oli:" Iskä tänään sitten rakennat mulle sellaisen superradan, ja mä käyn laittamassa pyörät kuntoon, ja sitten sä tulet ajamaan mun kanssa sitä rataa...." =D.



Sunnuntaina oli tarkoitus ajaa lisää määrää, mutta sateinen keli innosti laiskottelemaan. Kävin vasta illalla sään seljetessä tunnin verran pyörittämässä.

Maanantaina ajoin aivan mielettömän lenkin auringonpaisteessa loman loppumisen kunniaksi. Lähdin Haagasta ja suuntasin Taivaskallioiden polkujen kautta vanhan kaupungin koskelle, siitä Viikkiin, Kivikkoon,  ja Sipoonkorpeen. Siellä heitin peruskierrokseni. Sitten piti päättää menenkö Kuusikselle kahville, vai Keravalle kulmikseen. Päätös oli helppo: Keinarin kautta Kulmikseen, latte ja vuohenjuustosaaristolaisleipä aurinkoterassilla sai hymyn huulille =). Siitä pyörittelin assua pitkin mätikselle, josta hiekkaa pitkin Keravanjoen jaVantaanjoen vartta takaisin Haagaan. 5h 10min. Päivän kruunasi 1,5h hieronta. Ei huono lomapäivä!

Eilen kävin ajamassa Keimolassa Bianchicupin osakilpailun. Aluksi olin pettynyt, kun ajettiin vaan latupohjaa 3km reittiä. Kilpavauhdilla ajettaessa reitti muuttui yllättävän mukavaksi nousujen, mutkien ja palauttavien laskujen sopivaksi yhdistelmäksi. Jalka oli lisäksi tosi hyvä ja tuloksena hyvä tehoharjoitus viikonlopun Luukin maraa varten.



Lomalta sorvin ääreen palannut,

Noora

Uusi alku

Heinäkuun lopussa minulle on yleensä iskenyt jonkinlainen taantumisvaihe. Niin kävi myös tänä vuonna. Kunto on saatu nostettua tärkeimpään koitokseen eli SM-kisoihin hyväksi ja kaikki keskittyminen on ollut yhdessä kisassa. Sellaisen latautumisen jälkeen, kun suoritus on ohi, sitä on ihan mukava ottaa vähän rennommin ja tehdä vain sellaisia lenkkejä, mitä on kiva ajaa eli minun tapauksessani ei ainakaan hirveitä tehotreenejä, vaan nautintopolkujen koluamista tunnista kahteen töiden jälkeen. Tänä vuonna Kouvolan Suomen mestaruuksien jälkeen tauko oli varsin paikallaan monesta syystä. Olen pitänyt hiukan taukoa kisoista ja myös harjoittelu on ollut aika epämääräistä ja epäsäännöllistä. Sitä vain lipsahtaa ulos hyvästä harjoitteluputkesta ja treeneistä tulee pelkkää puuroa, kun ei huvita tehdä mitään muuta kuin ajaa peruslenkkiä teknisillä poluilla, silloin kun lenkille on ehtinyt. Ei tule käytyä salilla, ei tule tehtyä hyviä oheisharjoitteita, kuten juoksua ja rullahiihtoa, ei tule tehtyä kunnon tehoharjoituksia, eikä oikein jaksa ajaa tarpeeksi pitkiä lenkkejä tarpeeksi hiljaa. Kiva nähdä välillä kavereita ja käydä esimerkiksi kiipeilykurssilla sunnuntaina sen sijaan, että lähtisi koko päiväksi metsään pyörän kanssa. Yritin väkisin käydä kesken tällaisen harjoittelujakson vetämässä Jämin 84 km marakisan. No eihän siitä mitään tullut. Lähtökiihdytys oli hyvä ja siihen se vauhti sitten jäikin. Pää ei ollut mukana, mikä tarkoittaa, ettei silloin pyörä voi kulkea kovin hyvin. Silloin kannattaa keskeyttää.



Taantumisjaksoa kun on jatkunut noin kolme viikkoa, alkaa olla sellainen olo, että voisi pikkuhiljaa taas kunnon treeni maistua. Ryhdistäytyminen on tällöin hyvä aloittaa Bianchi Cupin iltakisalla. Tänään se kisattiin Korson Vierumäessä, oman seurani järjestämänä siis. Seuran talkooporukka on koko kesän rakentanut uutta maastopyörärataa Vierumäkeen. Tavoitteena on saada pysyvästi merkattu rata maastopyöräkäyttöön. Rata valmistuu 2013 aikana, mutta tänään ajettiin jo osaa uudesta radasta. Täytyy sanoa, että ihan kammo hieno rata! Hienoja rakennettuja rock gardeneita, kallistettuja kurveja, ja mutkaisia laskuja sekä pari lisänousua. Hiekkatiepätkiä oli teknisen polkuosuuksien väleissä sopivasti hengähtää. Kaikki tekniset kohdat olivat ajettavia, vaikka näyttivätkin pahoilta. Kivaa oli! Ajo kulki ihan jees, miten nyt taantumiskauden jälkeen voi kulkea. Ainakin tekninen kunto on edelleen hyvä. Tämä oli hyvä uusi alku syksyn kisapaketille, joka on: 

Keimolan Bianchicup
Luukki mtb maraton
Korso XCO
Stilettos on Wheels 4h maastokierrosajo (Iso-Britannia)
Mtb maraton SM hyvinkäällä
Tampesterin kauden päätösmaraton
Bianchi Cup pimeänajokisa

Olen Korson XCO cupin kilpailun jälkeen kaksi viikkoa Lontoossa työmatkalla ja käyn siinä ohessa ajamassa Brightonissa naisille suunnatun 4h kierroskisan. Kisan järjestää Brittihippituttuni Charlie ja Irene, jotka ovat isännöineet meitä 12 h Dusk till Dawn kilpailussa, johon olen osallistunut kaksi kertaa. Ihan mahti tyyppejä, kiva päästä viikonlopuksi heidän opastaminaan kiertelemään Lontoon ympäryskylien parhaita traileja. Lontoon olymppialaisten rataa tuskin käymme kiertämässä, hiekkatien ajamisessa kun ei mitään erikoisen hienoa ole, vaikka kuinka olisi olympialaiset siinä ajettu. Maratonin SM-kilpailukunto tulee olemaan kysymysmerkki. Kaksi viikkoa työreissua ennen kisoja on jo havaittu huonoksi valmistautumistavaksi, mutta parhaani lähden siihen kisaan tekemään, jotta saisin kirkastettua viime vuoden hopean. 



Uuteen nousuun lähtenyt

Noora