Kausi on loppu!

Pistin kauden pakettiin viime viikonloppuna Ylöjärven XCM Sm-kilpailuissa. Hopeaa tuli, mutta ajo ei millään tasolla tyydyttänyt. Ehkä Nuuksion kisa ja sitä edeltänyt kohtuu tehokas viikko edeltävänä oli sittenkin liikaa, kun ei kuudessa päivässä ehtinyt palautua. Elokuulta kertyi mutenkin pidemmältä ajalta rasitusta, mikä saattoi olla osasyy, sillä yleensä palaudun hyvin jo parillakin lepopäivällä. Se ei ollut niinkään harjoitusrasitusta, vaan ennemminkin matkailusta, töistä ja kisoista tullutta väsymystä. Sitten on sekin vaihtoehto, että yksinkertaisesti oli vain huono päivä. 

Odotukset XCM -Sm kisoihin oli korkealla: lähdin taistelemaan voitosta ja olin miettinyt aika paljon ratkaisukohtia viimeisille kilometreille. Oli pettymys huomata, että kisa lipsui huonojen jalkojen takia heti kättelyssä läpi sormien. Huomasin heti startista, että jalat hapottaa pieneenkin nousuun. Kierroksen rimpuilin siinä toivossa, että jalat ja elimistö lämpeää ja alkaa kulkea. Sitä ei tapahtunut. Toinen kierros oli tuskaa ja kolmannen alussa mietin, pääsenkö maaliin asti. Onneksi pääsin (kiitos huoltojoukkojen), ja loppujen lopuksi kolmas kierros meni ihan kohtuullisesti. Yhtä kisaa on turha jäädä surkuttelemaan pidemmäksi aikaa, ja oikeastaan on aika kiva mieli, että nyt pääsee huilaamaan kunnolla. 

Kausi on ollut ylivoimaisesti raskain, mitä minulla on ikinä ollut. Suunnilleen vuosi sitten selkä sanoi sopimuksen irti ja koko syksy oli rikkonainen. Vuodenvaihteessa kun sain vakuutettua lääkärit siitä, että selkäni on ihan oikeasti kipeä, sain vihdoin lääkkeet ja hiihtokausi käynnistyi yllättävän mukavasti. Jämin Sm-kisoissa hiihdin ilman mitään ennakko-odotuksia yleisen sarjan tähän mennessä parhaan sijoitukseni. Siitä tuli innostuttua liikaa ja harjoiteltua helmikuu liian kovaa. Osasyy oli myös liian vahvoilla lääkkeillä, jotka nostivat syketasoja noin 10-20 pykälää korkeammalle. Pääsiäisen jälkeen pitkän matkan Sm-hiihdoissa ei sen vuoksi suuria hurraa-huutoja tarvinnut kajautella. Huhtikuu ja toukokuu meni hissutellessa ja säätäessä pyörää. Norjan lomalla sain oikean suunnan harjoitteluun, kevyemmät kiekot alle, ja Tahkolla sitten kulkikin ihan mukavasti. Sm-ja Pm-kisat olivat ehdottomasti parasta ajoa minulta tänä kesänä kaikin puolin. Uusi Trek Superfly Elite alla ja kunto kohdillaan niin johan lensi! Korso XCO-oli myös teknisesti kauden parasta ajoa minulta. 

Saavutusten top 3 kaudella 2013:

XCO Pm 1.
XCO Sm 2.
XCO Suomen cup kokonaiskisa 1.

Kiitos Pyöräliike Lundbergille, Trekille, Salomonille, sekä seuralleni Korson Kaiulle, jotka osaltaan mahdollistivat nämä suoritukset tänä kesänä!

Seuraavat neljä viikkoa otan ihan rauhassa enkä ajattele harjoittelua. Viikon alussa olin mukavalla työmatkalla Mustiossa, ja lenkkeily on jäänyt vähille. Tänään kävin aamulla vetämässä Helsingin piirin hiihtäjille suoharjoituksen. Tervettä vaihtelua pyörän selässä istumiseen! Parin viikon päähän ilmoittauduin sisäkiipeilykurssille. Kävin viime kesänä jo kalliokiipeilykurssin ja ostin kaikki vehkeet, mutta jotenkin se vain tyssäsi.. nyt otetaan siis uusi yritys, josko ensi kesänä sitten mentäisiin jo isoille vuorille roikkumaan ;).


-Noora


Summary in English:

Last weekend I placed second in the XCM National championships. Even the position was good I was not happy with my performance. I had high expectations and had been preparing for this race a long time so it was a disappointment to realize already in the beginning of the race, that my legs did not want to co-operate. The track was fun but heavy (for Finns): There were lot of technically easy singletracks and skiing tracks, but approximately 2000 vertical meters in the 85 km race. However, as I said it was a struggle for me from the beginning to the end. we did 3 laps and in the beginning of my third lap I thought that I would not make it to the finish... but luckily I did, thanks to my parents who kept providing energy drink and support for me.

I feel quite good now that the season is over. This was the hardest year that I have ever had. One year ago, my back went really bad and there were weeks, when I could not walk. In January, the doctors finally realized that my back really was hurting and I got proper medicine. Skiing season started surprisingly good, and I got little too exited... and spoiled everything by training too hard in February and March. In April I just tried to recover and get on bike. I had three weeks holiday in Norway, where I finally got good direction for my training. After that I did three really good races with my new Trek Superfly Elite: I won Tahko MTB 120 km (biggest XCM race in Finland), was second in XCO Finnish championships, and won the Scandinavian XCO championships! In August, there were lot of stress coming from traveling and work, and I did not have so good results that I would have wanted to..

Top results from season 2013:

XCO Scandinavian championships 1.
XCO Finnish championships 2.
XCO National cup overall 1.

Thanks to Pyöräliike Lundberg, Trek, Salomon, and my cycling club Korson Kaiku who made these achievements possible for me.

I guess this is a good moment to have four weeks brake from training and do all things I usually do not have time to do... for example, to take part in a climbing course =).


-Noora

Elokuun meininkejä

Lahden Sm-kilpailuista lähtien on viikonloput olleet aika tapahtumatäyteisiä. Sm- ja Pm-kisojen jälkeen oli pari treeniviikonloppua, joista toista vietettiin mökillä Hauholla ja toista Kemissä sukuloimassa. Paljon hyvää ruokaa ja reissaamista siis. Viimeiset kaksi viikonloppua menivät Cykelvasassa Ruotsissa ja Korson XCO-radan avajaisissa sekä XCO-cupin finaalikisassa.

Cykelvasa- maratonmaastopyöräkisa järjestettiin viidettä kertaa (vissiin). Kilpailu ajetaan samalla reitillä talvisen Vasaloppet-hiihdon kanssa. Teknisesti erittäin helppo, mutta vauhdikas marakisa kulkee 95 km pieniä hiekka-ja kärrypolkuja sekä latupohjia Sälenistä Moraan. Olipa taas aika setti keskiviikon yötämyöten pakkaamisen jälkeen lähteä torstaina töiden päälle lautalla kohti Ruotsia. Unet eivät olleet kovin makoisat, sillä viereisessä loossissa vietettiin melkoista "hyttielämää" (näin kertoi siellä asustanut mies klo 3:00, kun menin kysymään, voisiko olla edes vähän hiljempaa). Seuraavana päivänä ajeltiin 5,5h Moraan. Ehkä olisi voinut ennustaa, että jos 12000 ihmistä tunkee pikkukylään yhtäaikaa, siitä voi aiheutua ruuhkaa. No, päästiin kuitenkin camping-alueelle loppujen lopuksi. Sitten vähän pyöräremppaa, kauppaan, numeron hakuun ja pienelle verryttelylenkille. Yöllä satoi vettä aikalailla. asuntoauton sisällä kova sade kuulostaa samalta kuin joku räjäyttelisi papattimattoa korvan vieressä, joten eipä hirveästi tarvinnut nukkua sinäkään yönä.

Kuraisena maalissa Morassa (kuva:Tua Paro-Salmela)

Aamulla klo 5:30 ylös. Sade oli loppunut ja näytti tulevan aurinkoinen päivä. jKömmittiin valmennusjohdon (joka on jo vanha konkari sekä cykelvasassa, että vasaloppetissa) kanssa bussiin puoli seitsemältä. Täytyy sanoa, että järjestelyt toimivat erittäin ammattitaitoisesti. Viisi minuuttia meni siitä, kun annoin pyörän miehille, jotka nostivat sen rekkaan, että istuin bussissa matkalla lähtöpaikalle. Perillä pyörä odotti nostettuna telineeseen. Olin varautunut menemään suoraan kakkoslähtökarsinaan pitämään itselleni paikkaa. Lähtöpaikalla selvisi, että kilpasarjan naisille oli varattu oma tila ykköskarsinan loppuosasta. Kiva juttu! Verryttelyä en tehnyt, mutta lähtöpaikan muutoksen ansiosta se olisi ehkä kuitenkin ollut mahdollista. Viivalla oli kaikki Ruotsin kovat naiset Alexandra Engen (olympia nelonen) mukaanlukien. Ajattelin, että sijat 5-10 olisi ehkä realistisia minulle.

Paukusta huomasin, että matkan rasitukset painoi kropassa. Alussa kova vauhti ja iso porukka hirvitti. Miehiä lenteli oikealle ja vasemmalle, pari pahaa kasaa syntyi. Noin 10 km kohdalla sain omasta rytmistä kiinni, kone lämpeni ja uskalsin alkaa ajaa tarpeeksi kiinni edellämenevän renkaassa. Siinä sitä sitten mentiin: roikuttiin edellämenevän renkaassa niin kauan kuin pystyi ja sitten kun tipahti niin jäi roikkumaan seuraavaan ryhmään. Olin aika pitkään sijalla 9-10. 20 km ennen maalia takaa tuli nainen ja ajattelin, että niin vähän matkaa maaliin, että pakko pysyä mukana. Päädyin räjäyttämään jalkani totaalisesti. Menetin siitä toipuessa pari sijaa aivan liian helposti, kun ei vaan pystynyt tekemään mitään. Viimeiset 5 km ryhdistäydyin ja tulin miesporukassa maaliin. Kokonaisuutena teknisesti noin helpolla maratonilla minulta varmaan ihan ok suoritus, mutta parempaankin olisi ollut mahdollisuudet. Ensi vuonna uudestaan!

Valmennusjohto tuli vain 12min perässä maaliin! Paineita ensi vuodelle... (Kuva: Tua Paro-Salmela)

Viime viikon lauantaina oli hieno päivä Korson XCO-radan avajaisissa. Porukkaa kävi arvioilta noin 150 henkeä katsastamassa seuramme työn hedelmän. Oli tosi kiva nähdä niin paljon uusia naamoja, antaa vinkkejä ajotekniikkaan ja nauttia itsekin radasta. Kolmen tunnin pyörimisen jälkeen osasi radan aika hyvin. Seuraavana päivänä sitten vedettiin täysiä. Jalat oli jälleen ihan puhki edellisestä päivästä, mutta onneksi tällä radalla oli tärkeämpää osata ajaa sujuvasti koko rata. Erkaannuin aika nopeasti Jasminista (Kansikas; Team Medilaser), joka valitettavasti joutui keskeyttämään kaaduttuaan yhdessä dropissa. Oma ajo sujui aika tyylipuhtaasti ja mitään teknisiä ongelmia ei Trekin kanssa ollut. Maastossa oli tosi kivasti yleisöä, mikä antoi voimaa. Varsinkin maastopyöräkoululaisten ja "ponnareiden" (mun oma tyttöjenryhmä maastopyöräkoulussa) kannustus nosti hymyn huulille. Voiton bonuksena tuli XCO-cupin kokonaisvoitto, toisena vuonna peräkkäin =).

Korso XCO

Tänä viikonloppuna oli alunperin tarkoitus lähteä Laajasaloon Green race marakisaan, mutta cykelvasasta kipeytynyt jalka muutti suunnitelmia. Jos jalka on kunnossa, käyn ehkä ajamassa Luukin maratonin ennen XCM-Sm kilpailua Tampereella.


-N


Short report:

In mid-August I did the Cyckelvasa race in Sweden. The race is 95 km XC-marathon which follows the same route that the Vasaloppet ski marathon does. It is technically very easy, but fast route that includes mainly gravel road and ski-tracs from Sälen to Mora. The trip to Sweden was quite ruf: after packing until 23 pm in wednesday, we took a ferry to Stocholm after work on thursday. Friday we spent in a caravan (5,5h drive to Mora). I guess, it was predictable that if 12000 people rushes to a small village at once, there might be some traffic jam... however, we managed to get to the camping area, fixed my bike a little bit, went to grocery store, picked up my start number and did a 30min ride in the evening.

Next morning, the wake up was at 5:30. I took a buss to the starting area to Sälen (1h drive). Right from the beginning i felt that my legs were pretty warned up because of all the travelling. The high speed and huge peloton scared the hell out of me in the first k's, but after 10 km I found my own page and riding group, and started to feel quite good. I was in 9-10 place until 80 km. Then one woman catched me and I tried to hang on with her... and ending up to explode my legs totally. I lost couple positions way to easily, because I just could not do anything with my legs. Anyway, I got to the finnish and overall, I think it was quite ok marathon for me... but I could have done it  better. Next year I will give it a new try!

Last weekend we had the opening day of our cycling club's new XCO-track in Korso. That was a very nice happening. About 150 bikers did the whole course. I enjoyed meeting new people, leading groups on the track and riding! Next day we had the final of the national XCO-cup on the new track. I felt, again, quite tired, since I was riding 3 hours in the opening day... but luckily this track was more about how smooth lines you got than the endurance. I won the race, and also got the title of overall XCO-cup victory!

Next target will be the XCM National championships in Tampere after 2 weeks.

-N