Uusi tiimi

Vihdoin se on julkistettu: Team2020 maastopyörätiimi! Koko syksyn kestäneet yhteistyökuvioiden selvittämiset ja neuvottelut ja sopivien kuskien kartoitus. Iso työ on tehty ja nyt päästään keskittymään olennaiseen eli treenaamiseen ja ensi kesän kisoihin valmistautumiseen. Ensi kaudella minä ja muut tiimiläiset tulemme ajamaan jo viime kaudella erittäin toimivaksi peliksi todetulla Trek Superfly Elite SL:llä. Tiimillä on takanaan Trekin lisäksi tukku isoja merkkejä kuten High5, Hydrapak, Schwalbe, Briko ja LAS, joten vehkeistä ei ensi kesänä mitalit jää kiinni ;). Eipä tässä enää kisakauden avaukseenkaan ole kuin pari kuukautta...

Tiimi Go-expossa. Kuva: Hevoskuuri.fi


Solvallan leirillä helmikuun alussa tehty kuntopyörätesti jotenkin avasi paikat ja sen jälkeen muutama viikko kunto nousi päivittäin sellaista tahtia, että korvissa vain kohisi. Olen pyrkinyt käymään arkena 2-3 kertaa ladulla sen mukaan, miten töiltä on ehtinyt, ja viikonloppuna molempina päivinä. Perushiihtolenkit ovat olleet vauhdiltaan tosi rauhallisia, kestoltaan 1-2 h ja sisältäneet 5-10x10'' herkistäviä nopeusvetoja. Hiihtäen tehoiksi on riittäneet kisat, tai kisavapaalla viikolla yksi 30-45 min mittainen vauhtikestävyysjauhanta. Sunnuntaisin olen mahdollisuuksien mukaan hiihtänyt noin 3h pitkän lenkin. Aamuisin olen joko juossut töihin 40 min lenkin tai sitten ajanut trainerillä 50 min treenin ja juossut sen jälkeen 10 min matkan töihin. Iltapäivällä sitten taas vähän juoksua, salia tai traineriä, jos ei hiihtämään ole ehtinyt lähteä. Trainerilla olen pyrkinyt ajamaan kerran viikkoon 1.5 h "kunnon" treenin, joka on sisältänyt esim 3x10 min anakynnysvetoja. Salilla olen tammi-helmikuun tehnyt kestovoimaa, jonka viime viikolla vaihdoin nopeusvoimatyyppiseen kuntopiiriin.

Ehdinpä käydä tämän ja viime blogikirjoituksen välissä muutamissa hiihtokisoissa, mitkä tykkilumien ansiosta on pystytty järjestämään. Hiihdin helmikuun puolivälissä seuran omissa kisoissa Hakunilassa vitosen vapaan sijoittuen toiseksi. Tässä kisassa ensimmäistä kertaa meno tuntui sellaiselta, kun täysillä mentäessä pitääkin.Olin todella innoissani lähdössä Finlandiaan tekemään kovaa sijoitusta. Harmikseni omasta kalustosta ei löytynyt kisapäivän todella märälle ja likaiselle lumelle riittävän liukasta suksea. Sain hyvän startin ja lähdin melko raivoisasti yrittämään kahden venäläisnaisen letkaan. Laskut olivat myrkkyä ja ero kasvoi kärkeen. Olin jo ajaa itseni kuutamolle ennen ensimmäistä kympin väliaikapistettä. Messilään tultaessa pääsin palautumaan pitkässä alamäessä ja lataamaan lisää energiaa isän ojentamasta juomapullosta. Sitten totesin, että näillä palikoilla ei tänään kovempaa mennä ja parempi ottaa oma rytmi ja hiihtää maaliin kuin pilata koko päivä vetämällä liian kovaa ja kesteyttää. Siitä se hiihto sitten menikin melko mukavasti. Fyysisesti jaksoin pitää kovaa lyöntiä yllä, energiat riitti hyvin ja juotot sujui. Heinsuolla vähän söi, kun Kivikon Noora suhahti isänsä kanssa alamäessä ohi ja samantien kymmenen metriä edelle. Pitihän siinä yrittää rimpuilla peesiin, mutta kun ei luista niin ei luista. Teki mieli jäädä kiukuttelemaan. Nopeasti sain kuitenkin mielen takaisin, kun peesissäni oleva mies rupesi säestämään kiroiluani huonoista suksista. Vertaistukea ei voita mikään! =) Maalissa tuloksena kuudes sija. Ihan ok, mutta ei sitä, mitä lähdettiin hakemaan. Hyvä pitkä ja kova treeni jokatapauksessa. Finlandian jälkeen hiihdettiin taas Hakunilassa, vuorossa maakuntaviesti. Hiihdin 3 km vapaalla tyylillä. Nyt sukset taas luisti ja meno maistui. 

Tämä viikko menee treenaillessa ja valmistautuessa ensi viikolla Jyväskylässä hiihdettäviin SM-hiihtoihin. Jos kisat pystytään viemään läpi, starttaan perjantaina vitosen vapaalle ja lauantaina viestissä kakkososuudelle. Sen jälkeen laitan sukset kesävahoihin ja alan mankeloimaan todenteolla =).


-N