Harjoittelua matkustelun lomassa

Alkusyksy ja lepokausi menivät enemmän ja vähemmän sairastellessa ja sairasteluista toipuessa. Lisäksi työt ovat pitäneet huolen siitä, ettei luppoaikaa ole pahemmin jäänyt. Onneksi tätä vuotta on vielä jäljellä ja vaikka uuden harjoituskauden aloitus venyi sairasteluiden ja työmatkojen takia, olen onnistunut saamaan pohjamutaan vajonneen kunnon nousuun.

Kuten moneen kertaan on tullut todettua, viime kausi veti minut henkisesti ja fyysisesti jaksamisen äärirajoille, vaikka harjoitustunteja ei kokonaisuudessaan vuodelle tullut erityisen paljoa (640h). Muutamaa kohtalaista onnistumista lukuunottamatta tulos oli sen mukainen. Uudelle kaudelle olen suunnitellut alustavan vuosiohjelman 700 tunnille. Kyseinen tuntimäärä ei ole työn ohessa mahdoton toteuttaa, mutta haaste on harjoittelun ja työn rytmittäminen niin, ettei kuormitus kasva liian suureksi. Viime kaudesta oppineena tänä vuonna painotus tulee olemaan harjoitus- ja kisamatkojen järkeistämisessä, sekä kovilla viikoilla akateemisen vapauden häikäilemättömästä hyväksikäytöstä (=etätyöskentely). Tulevalle kaudelle myös terveydentilan tulisi lähtökohtaisesti olla parempi kuin viime vuonna, nyt kun selkärankareumaani on saatu lääkkeet kohdilleen. Aloitin kesän alussa biologisen lääkkeen ja kivut loppuivat kuin seinään. Parhautta on se, kun pystyy tekemään mitä tahansa ja seuraavana aamuna saa vielä sukat omin avuin jalkaan!

Syksyisin minulla on tapana tehdä enimmäkseen kaikkea muuta kuin pyöräillä. Sauvakävely, juoksu, rullahiihto ja uinti ovat hyvää pk-harjoittelua sadekeleillä. Nyt on tosin tilaukseen laitettu Trek Boone cyklocross-pyörä, jolla tulee todennäköisesti talven aikana seikkailtua viikonloppuisin sekä työmatkoja. Saliharjoittelu ja voimatasojen nosto on ollut ohjelmassani usein isossa roolissa harjoituskauden alussa. Yleensä pari ensimmäistä harjoituskauden kuukautta on mennyt voimailuun panostaen. Viime kesänä sain käytyä sen verran salilla, että voimatasot ovat säilyneet hyvinä. Siksi olen ottanut vain muutaman viikon salikuurin ja sittemmin siirtynyt kestävyysominaisuuksien pariin. Treenejäni voi kauden mittaan seurata stravasta (www.strava.com/noora_kanerva) sekä movescountista (http://www.movescount.com/members/member70298-NooraKanerva) .

Kuten alussa mainitsin, tänä syksynä logistiikkaan ovat tuoneet oman mausteensa työmatkat. Niitä on ollut tavanomaista runsaammin, kiitos kansainvälisten tutkimusprojektien ja kongressien. Syksyn aikana on tullut käytyä tutuissa naapurimaan pääkaupungeissa Kööpenhaminassa ja Tukholmassa, mutta pisimmillään tutkimus vei lokakuussa Argentiinaan asti. Pienen matkustustauon jälkeen tällä viikolla on jälleen lähtö Keniaan. Sali ja muut pk-treenit ovat onneksi toteutettavissa missä vain ilman suuria logistiikkavaikeuksia. Lisäksi Kenia on tunnetusti urheilijaystävällinen maa, joten siellä ei ainakaan harjoittelu ole ongelma. Tietenkin myös pieni tauko Suomen syyssateista ja kylmyydestä on ihan paikallaan tähän aikaan vuodesta =).


-N

Kausi paketoitu

XCO SM startti Valkeakoskella: Oranssi tiimi jyrää! (Kuva: Anne Kanerva)
Nyt sen voi jo todeta: tämä kilpailukausi on ollut minun osaltani loppuun taputeltu heinäkuun EM-kilpailuiden jälkeen. Syy siihen ei ole, etteikö motivaatiota kisaamiseen heikosti menneen kauden päätavoitteen jälkeen olisi ollut. Motivaatiota ja tavoitteita elo-syyskuulle oli hyvinkin olemassa. Heinäkuun loppupuolella voitin Valkeakoskella sekä XCE:n, että XCO:n suomenmestaruudet. Vaikka ennakkoon arvelin joutuvani tekemään paljon yksin töitä kisan aikana, halusin silti pitää itseni tiukilla. Seuraavaksi vuorossa olisi nimittäin EM-kilpailut, joissa takuuvarmasti pitäisi pystyä puristamaan itsestään ulos kaikki, mikäli mielii päästä asetettuihin tavoitteisiin eli 20 parhaan joukkoon. Varaa löysään suoritukseen ei siis ollut, vaan kone piti pitää käynnissä. Vertailu Elite-miesten sarjan kierrosaikoihin kertoi, että onnistuin vetämään soolona ihan kauden parasta vauhtia.

Valkeakoskella oli panostettu radan rakennukseen - hieno oli ajaa! (Kuva: Anne Kanerva)
Kaikki siis hyvin tähän asti. Lähtö Italiaan kisaa edeltävänä torstai-aamuna ja Milanon lentokentällä ongelmat lähtevät lumipallon lailla kerääntymään. Torstain piti olla tärkein harjoituspäiväni kisaradalla, jolloin voisin ajaa useamman kisavauhtisen kierroksen sekä selättää kaikki tekniset vaikeudet hinkkaamalla vaikeimpia kohtia monta kertaa läpi. Perjantai ja lauantai oli tarkoitus jättää kevyille valmistaville katsauksille radalla, mutta ei enää mitään kovia vetoja. Lentokentällä jouduimme odottamaan varaamaamme autoa kuitenkin yli kaksi tuntia. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että kun saavuimme vihdoin kisakeskukseen, radalla harjoitteluaikaa oli tasan 45 minuuttia jäljellä, alun perin suunnitellun 3 tunnin sijaan. Tiesin että ehdin hädintuskin ajaa yhden tutustumiskierroksen. 

Voittajan tuuletus (Kuva: Anne Kanerva)

Lähdin kiukusta täristen ajamaan rataa kiireessä. Heti kävi selväksi, että kohtuullisen haastavaa settiä olisi luvassa koko 5 km matkan. Radan puoleen väliin noustiin melko jyrkästi ison kukkulan päälle ja sen jälkeen lasketeltiin alaspäin loppumatka. teknisyys tuli tiukoista kurveista, jyrkistä kalliodropeista sekä louhikoista. Seudulla oli pidempään ollut kuumaa ja kuivaa, mikä tarkoitti, että radalle oli kertynyt paljon irtomaata, mikä teki kurveista ihan tajuttoman liukkaita. Saavuin radan puoleen väliin eli korkeimmalle kohdalle, josta laskuosuus alkoi melkoisella kalliodropilla. Pudotuksessa ei sinänsä ollut mitään erikoista, vastaavista paikoista on ajeltu ties kuinka monta kertaa huoletta. Tässä oli kuumotusta lisätty toiseen potenssiin sillä, että droppiin lähestyttiin jyrkkää louhikkoa hieman oikealle kääntyen, jolloin dropin reunalle tultaessa ei oikein ikinä tiennyt, onko tasapaino hallussa vai ei. Lisäksi droppi päättyi mukavasti iskarit pohjaan lyövään 90 asteen kulmaan ja jatkui vielä pariin pienempään droppiin sen jälkeen. Paikan vaikeusastetta ehkä kuvaa se, että sieltä vietiin ambulanssilla sairaalaan 5 kuskia päivässä.

Killeridroppi, jota järjestäjät myöhemmi yrittivät helpottaa puuparruilla.


Sääret kesäkunnossa!  =D

Droppiin kun kiukkutärinässä ensimmäistä kertaa tullessa, menetin tasapainon dropin reunalla juuri sen verran, että vasen jalkani teki automaattisen sivuliikkeen. Olin kuitenkin jo lähtenyt tiputtamaan droppiin enkä enää saanut jalkaa kiinni polkimeen. Lopputulos oli sen mukainen: Niskan venäytys ja jalat sekä kyynärpäät melkoisilla mustelmilla. Jotenkuten pääsin pois radalta ja ensiaputeltalle paikkailemaan. Seuraavana aamuna heräsin elämäni kovimpaan päänsärkyyn, niska ei kääntynyt mihinkään ja polvea särki. Ei auttanut kuitenkaan muu kuin lähteä radalle harjoittelemaan… myös sitä droppia missä edellispäivänä kaaduin. Jokainen töyssy radalla oli kuin olisi lekalla lyöty päähän. Valmistautuminen kisaan meni siis täysin penkin alle. Kaatumisesta syntyneeseen pieneen ratakammoon löi viimeisen niitin kisaa edeltävänä yönä tullut rankkasade. Rata meni täysin luisteluradaksi. En kertakaikkiaan niska valmiiksi jumisena uskaltanut ensimmäisellä kierroksella ajaa juuri mistään. Tokalla kierroksella sain kuitenkin rytmistä kiinni paremmin ja kolmannella rupesi jo sujumaan. Tässä kohtaa eroa kärkeen oli nössöilyn takia kertynyt jo niin paljon, että minut varvattiin pois kisasta. Luulin tosin vielä pääseväni neljännelle kierrokselle, koska 90% aikasääntö varvaukselle ei ollut vielä täyttynyt, mutta ei se vissiin Italiassa ole niin tarkkaa.


Kisassa  (kuva: Anne Kanerva)

Pettymys oli melkoinen. Sitä lisäsi tietenkin se, että mikään isoista tavoitteistani – Tsekkien ja Sveitsin maailmancupit – eivät olleet menneet niin kuin ajattelin. Kuitenkin elokuussa oli edessä vielä Nordic cupin päätös sekä kisoja Ruotsissa ja Tanskassa, joihin halusin panostaa. Elokuun 6 päivä sunnuntailenkillä elämä pysähtyi hetkeksi melko rajulla tavalla. Ykköshuoltajani laskeutui hyppyristä alas naamalleen ja pääsin ensimmäistä kertaa soittamaan hätäkeskukseen. Ne 2-5 minuuttia, kun en tiennyt, onko kaveri hengissä, halvaantunut vai mitä, olivat elämäni hirveimmät. Säihkähdyksellä selvittiin, mutta seuraavan kahden viikon ajalta voisi kisareissut unohtaa, sillä kotona tarvittiin apua. Elo-syyskuun vaihteessa tarkoitus oli palata kilpailemaan Korso XCO- ja Hyvinkää XCO:ssa, mutta valitettavasti sitkeä syysflunssa iski. Nyt kun tässä olen pikkuhiljaa päässyt taas terveiden kirjoihin, olisi jäljellä vain yksi XCO kisa Tanskassa. Kun on ollut yli kuukauden kilpailematta, ei ole kuitenkaan järkeä lähteä ”rääppiäisiin”. Siirryn nyt siis suosiolla palautumaan tämän kesän rasituksista ja sitten rakentamaan uutta, parempaa kautta.


Vaikka urheilupuolella tulokset eivät olleet sitä mitä halusi, balsamia haavoihin toi tieteen puolella menestyminen, joka sekin tosin liittyi liikuntaan: Kevään ja kesän aikana työstämäni tutkimus voitti parhaan käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tittelin =D.



-N

Halki, poikki, pinoon... ja pikkuhiljaa uudestaan kasaan

On ollut aikamoinen kevät, lievästi ilmaistuna. Kisakauden startattua pääsiäisen jälkeen Tanskan Sramligassa olen ollut menossa maasta toiseen tukka putkella. Aina jossain välissä olen käynyt sen verran kotona kääntymässä, että olen vähintään ehtinyt pestä pyykit ennen uudestaan lentokentälle matkaamista. Kevään reitti kulki seuraavanlaisesti: 


Kööpenhamina sramligan avaus UCI 2 kisa - Oslo Nordic cupin avaus UCI 1 kisa - Göteborg Pohjoismaiden mestaruus (UCI 1) - Nove Mesto maailmancupin avaus - Stryn harjoitusleiri

Nove Mestossa



Alkukausi muodostui sekä henkisesti että fyysisesti todella raskaaksi. Olen ollut rehellisesti sanottuna jaksamisen äärirajoilla. Syytä voi vain hakea peilin edestä. Pääsyynä se, että on monta asiaa, joita jokaista on kova sisäinen palo edistää. 

1. On tutkijanura, jossa pyörii useita mielenkiintoisia projekteja aina Keniaa myöten tällä hetkellä. Siihen saisi upotettua päivät ja yöt ilman että edes huomaisi ajan kuluneen. 

2. Toisaalta on pyöräilyn edistäminen lajina Suomessa ja erityisesti junioripyöräily. Se on niin mahtava fiilis kun näkee lasten maastopyöräilyssä kokeman riemun. Sitä ajattelee, että kaikki illat voisi vain pyöräillä junnujen kanssa, kun näkee niiden ilmeet ja kuulee ilon kiljahdukset poluilla ajettaessa. Tätä ilosanomaa haluan viedä eteenpäin sekä seura- että kansallisella tasolla, mutta siihenkin yksittäisen ihmisen resurssit on aika rajalliset. 

3. Sitten on oma pyöräilyura. Se asia, joka on aina millin verran edellä kaikkea muuta, mutta mihin täysillä heittäytymiseen ei oma uskallus - eikä edellämainittujen muiden intohimojen vastustava vetovoima - ole riittänyt. 

Kuvittelin olevani yli-ihminen ja pystyväni pyörittämään näitä kaikkia yhtäaikaisesti ongelmitta. Pari kuukautta meni ja olin niin lopussa kuin olla ja voi. Kisoista ainoa mainittavan arvoinen suoritus oli Pohjoismaiden mestaruuksien 6. sija. Se oli kevään kisoista ainoa, jossa kilpailu muistutti edes lähelle sitä kulkua, mitä viime keväänä jaloista löytyi. Ajoin myös Nordic cupin avauksessa kohtuullisen 5. sijan, mutta se oli suorituksena kuitenkin kaukana hyvästä. Nove Meston maailmancup oli kokemuksena aivan huikea - suosittelen lämpimästi kaikille pyöräilyn ystäville kisaturistiksi lähtemistä! Hieno reitti ja upea tunnelma. Oma kisa lässähti aloittelijamaiseen hermoiluun maailman cupin debyytissä.

Norjan kevät sallii monipuolisen harjoittelun




Maailmancupin jälkeen oli vuorossa perinteinen Norjan harjoitusleiri Strynissä. Siellä sain pitkästä aikaa tehdä kunnon pk-harjoittelua sekä pidempiä mäkiharjoituksia monipuolisella lajivalikoimalla. Kun ei ole puoleentoista kuukauteen muuta tehnyt, kuin istunut pyörän satulassa on melko terveen oloista aloittaa aamu pienellä juoksulla, sitten kivuta suksien kanssa mäen päälle ja illalla antaa jalkojen palautua melontahommissa. Henkistä palautumista ei kuitenkaan tapahtunut, kaikkien tekemättömien tehtävien häiritessä yöunia. Leirin jälkeen Korso maratonilla ei tarvinnut vauhdista haaveilla. Se oli kuitenkin erittäin tärkeä kilpailu minulle, sillä 86-v isoäitini oli ensimmäistä kertaa seuraamassa pyöräkilpailuani. 

Mummon kannustus sai jaksamaan, vaikka väsy oli kova

Juhannuksena mieli lepäsi mökkitiellä Kamun kanssa lenkkeillessä
Kesäkuun puolen välin jälkeen sain vihdoin niin henkiselle kuin fyysiselle puolelle palautusta. Juhannus mökillä perheen kesken rentoutti hyvin ja Tahko MTB:ssä oli hyviä merkkejä nousukunnosta. Pääsin henkilökohtaiseen tavoitteeseeni eli alle 3h rajan 60km reitillä. Pidin omaa ajoa jopa kovempana, mitä viime vuonna, sillä reitin loppuosa oli uuden laskun ja yhden ylimääräisen nousun myötä hidastunut huomattavasti, ja maasto ei ollut niin kuiva, mitä edellisenä vuonna.

Viimeiset minuutit kohti 3h alitusta meneillään Tahkolla
Voittokolmikko

Tahkon antaman hyvän fiiliksen nostattamana päätin lähteä kauden toiseen maailmancup kisaani Sveitsin Lenzerheideen. Tänään ajoin radalla 5 kierrosta, linjoja opetellen. Hienoa settiä luvassa: pääasiassa singletrackia, puolet rakennettua ja puolet luonnonjuurakkoa. Alkuun ajetaan yksi pitkä nousu, jonka jälkeen nousut ovat lyhyitä, jyrkkiä töppyröitä. Ne pitäisi jaksaa iskeä täysillä päälle, jotta vauhti säilyy ja saa tekniset osiot kikkailtua sujuvasti läpi. Noususumma kierrokselle on 180m eli sellainen, josta suomalainenkin selviytyy. Kisapaikan 1500 metrin korkeuskaan ei tuntunut haittaavan ainakaan tämän päivän harjoituksissa. Startti on sunnuntaina klo 12.15 paikallista aikaa ja kisaa voi seurata suorana lähetyksenä Redbull tv:n kautta. 

Kisan jälkeisenä päivänä vielä nautiskeltiin Tahkon maisemista

Lenzerheide sekä heinäkuun kotimaan kisat Cycli XCO ja XCO:n SM tulevat erityisesti toimimaan valmistautumisena kauden tärkeimpään kilpailuun: XCO:n EM-kilpailuihin, jonne minut tällä viikolla valittiin edustamaan Suomea. Olen todella iloinen valinnasta - siitä saa vaikean alun jälkeen ison energia- ja motivaatioruiskeen kilpailukauden toiseen puoliskoon.


Lenzerheiden MC:n kuumottavin kohta: Lenzerheide cliff



-N

#pyöräliikeLundberg #Trekbicycles #Bontrager #Rideshimano #Blizeyewear #Trimtex #high5suomi #hydrapaksuomi #evoc #suunto

Treeniä, treeniä, treeniä ennen kilpailukauden avausta



Portugalin leirin jälkeen arkielämä oli melko sekaista parin viikon ajan. Sairastuin jonkinasteiseen kurkun tulehdukseen melkein heti leiriltä palattuani ja siinä köhiessä meni parisen viikkoa ennen, kuin pääsin taas kunnolla tolpilleni. Siihen tautiin tuntui hyvä harjoituskauden nousujohteisuuskin tyssänneen: Loppuvuoden / alkukauden hapokas olo istui taas jykevästi jaloissa ja syke laukkasi 15 pykälää normaalia korkeammalla. Sairastelun takia anaerobisen kynnyksen rassausprojekti siirtyi muutamalla viikolla eteenpäin ja samalla jäi tärkeä tasotesti Jyväskylän testilaboratoriossa suorittamatta maaliskuun alussa. Great! Ei auta itku markkinoilla, joten eteenpäin piti jatkaa takapakista huolimatta.

Etelä-Suomen kelit jatkuivat vähälumisina, joten harjoitteluni oli pyöräilypainotteista. Tänä talvena suurin muutos harjoittelussani on ollut, että hiihtokilpailut ovat käytännössä jääneet tyystin pois. Olin kyllä suunnitellut käyväni 5-10 starttia, mutta tammikuussa oma henkinen jaksaminen ja kunto ei sallinut sitä ja Portugalin jälkeinen sairastelu sekä lumitilanne häivyttivät loputkin suunnitelmat. Talven treeneistä ovat jääneet kovat, maksimaaliset vitosen rypistykset siis pois. Pois ovat myös jääneet noita kisoja edeltävät kevyemmät päivät. Summana harjoittelussani on ollut enemmän tehoa, mutta se ei ole ollut niin kovaa, mitä aikaisemmin. Määrällisesti treeni on ollut tunneissa myös kovempaa, mutta tasapaksumpaa kuin aikaisempina vuosina. Nähtäväksi jää, mihin tällä reseptillä kesällä päästään.

Maaliskuun puolenvälin jälkeen oli aika taas pakata laukut ja suunnata tällä kertaa Espanjaan harjoitusleirille. Viime vuonna olimme Toni Tähden ja Sakari Lehtisen kanssa Gironan lähettyvillä kilpailuissa ja pidin kovasti tuon alueen maastoista. Alkutalvesta näin Instagramissa Jolanda Neffin postauksen, missä Sveitsin maajoukkuenaiset olivat leirillä Barcelonassa. Siltä istumalta oikeastaan päätin, että lähdenpä sinne kokeilemaan, millaista maastoa löytyy. Ajattelin, että Sveitsin naiset tuskin leireilevät paikoissa, missä ei löydy hyviä polkuja maastopyöräilyyn.

Ja niinhän se oli, että Barcelonan luoteispuolella oleva Collserolan luonnonpuisto oli maastopyöräilijän paratiisi! Todella tiheä hiekkatieverkosto ja paljon helposti löydettäviä polkuja. Parhaimmillaan ajoimme jopa 4h lenkkejä lähes tauotta poluilla. Kapeita kärryteitä löytyy useastakin paikasta, mutta että pääsee ajamaan singletrackiä tunti toisensa perään etelän lämmössä - Aijai!  Ensimmäinen viikko oli tehollisesti kovempi ja toisella viikolla keskityin hieromaan pk-aluetta auringonpaisteessa. Lopputulemana harjoituskauden viimeiselle jaksolle 80h treeniä, joka taitaa olla oma henkilökohtainen ennätykseni neljän viikon harjoitustunneissa. Nyt on hyvä lähteä keventämään.



Syytä keventämiseen myös on. Pääsiäisloman alkuun kävin tekemässä Jyväskylän testilaboratoriossa maaliskuussa väliin jääneen testin. Sen tuloksena kauniita käyriä ja hyvin balanssissa olevat harjoitusalueet. Tehollisesti tilanne näyttäisi oikein ruusuiselta.... mikäli ajaisin juniorisarjassa! Eliittisarjalaiselle lukemat olivat tyrmäävää luettavaa. Illalla paniikkipuhelu koutsin kanssa kuitenkin rauhoitti mielen.

Koutsin analyysi oli selkeä - harjoituskauden uudistusten eli hiihtokisojen poisjäänti ja kovien tuntimäärien tasaisuus sekä alle kaksi viikkoa sitten päättynyt Espanjan leiri painavat niin, että koneessa olevia tehoja ei vain saada vielä ulos. Eli nyt pitää keventää harjoittelua reilusti ja tehdä teräviä sekä kovia intervalleja sisältäviä treenejä. Myös henkisellä puolella pitää saada kevennystä. Työstressi on ollut kova koko harjoituskauden ja tilanne pitäisi saada rauhoitettua kisakaudelle.

Pääsiäislomailuiden jälkeen on aika käydä tositoimiin. Ensimmäinen kisastartti on luvassa 23.4 ja sen jälkeen viikonloput menevät tiukasti kisoja kiertäessä: Sramligaa Tanskassa, Nordic cupia Norjassa ja Ruotsissa, sekä maailmancupia Keski-Euroopassa. Myös kotimaisia kisoja yritän saada mahtumaan väliin. Varmuudella olen mukana pitkästä aikaa oman seurani järjestämässä Korso 96 MTB:ssä kesäkuun alussa. Nyt vaan toiveet korkealle sen suhteen, että tällä kisaohjelmalla ja treenien keventämisellä ne tehot alkavat irrota koneesta.




-Noora






































Virkistystä perusarkeen etelän harjoitusleiriltä

Viime vuonna kävin ensimmäistä kertaa elämässäni niinsanotusti keskellä talvea etelässä pyöräilyleirillä. Syynä tähän oli jo aikaisin keväällä pidetyt maastopyöräilyn Euroopanmestaruuskilpailut. Tänä vuonna samanlaista painetta aikaiselle leirille ei ollut, mutta viime vuodesta innostuneena halusin kuitenkin lähteä. Koin, että pyöräkuntoni kehittyi aivan eri tavalla, kun pääsin ottamaan tuntumaa jo helmikuussa hyvissä olosuhteissa ajamiseen. Myös Etelä-Suomen kehnosta säästä oli mukava päästä hetkeksi eroon, nauttia päivänvalossa treenaamisesta ja siinä sivussa täydentää D-vitamiinivarastot.

Ulkomaan reissuja varten kannattaa hankkia laukku, johon pyörän saa
kätevästi pakattua  yksinkertaisesti, ottamalla vain kiekot ja polkimet pois,
irrottamalla ohjaustangon ja laskemalla satulan alas.

Koska kaikilla muilla suomalaisilla pyöräilijöillä tuntuu olevan lähes pakonomainen tarve päästä Mallorcalle keväällä, olen jo pelkästä periaatteesta päättänyt valita aivan muita kohteita omille harjoitusleireilleni. Olen todennut Portugalin olevan erittäin suotuisa paikka niin maasto- kuin maantiepyöräilyllekin. 

Talven leirillä pääsee ottamaan tuntumaa uuteen kalustoon
Portugaliin minut houkutteli alunperin tutut virolaispyöräilijät sekä alueen olosuhteet: hyviä maantie- ja maastoreittejä on paljon, mahdollisuudet maraton tyyppisestä ajosta aina enduroon ja alamäkiajonon, sekä suomalaiselle järkevät korkeuserot. Ainoat miinuspuolet, joita Portugaliin liittyy, on: 1) hiukan vaivalloinen lentoyhteys, joka vaatii yhden vaihdon 2) Talvikauden epävakainen sää. Viime vuonna satoi melko paljon, mutta tänä vuonna sain nauttia pääosin aurinkoisista keleistä. Pääsiäisen aikaan, jolloin suurin osa pyöräilijöistä lähtee ensimmäiselle leirilleen, tätä ongelmaa ei toki enää ole.

Leirillä pitää tietysti olla aina jokin vuodenaikaan sopiva teema. Helmikuun alussa ne pyöräilyssä ovat yleensä - kaikessa yksinkertaisuudessaan - peruskestävyyden vahvistaminen, lajinomainen voima, ja vauhtikestävyyden kehittäminen. Monelle kuntoilijalle tämä teema on passeli vielä huhtikuussakin. Suomen maastot eivät vaadi pitkiä nousuja kestäviä jalkoja, joten viikonmitaisella leirillä on turha lähteä vetämään lihaksistoaan överijumiin. Oman ohjelmani kohdalla päätin, että joka toinen päivä voi olla nousukertymältään ja/tai tehoiltaan kovempi, mutta joka toisen päivän tulisi olla palauttavaa ja selvästi helpossa maastossa tapahtuvaa harjoittelua.

Palauttavina päivinä on kiva pysähtyä kahville ja ottaa hetki rennosti
Muita asioita, joita tälle leirille mentäessä mietin oli tehoharjoitusten ajoittaminen. Vuorille mentäessä sykkeitä on alkuun yleensä vaikea kontrolloida, joten päätin ajaa ensimmäisenä harjoituksena tehotreenin. Tällöin sain hyödynnettyä myös tuoreet jalat. Lisäksi palautuminen tehosta olisi leirin alussa tehokkainta, kun harjoituskuormaa ei vielä ole kertynyt. Toisen tehon kaavailin leirin loppuun. Silloin olisi jo väsymystä kropassa, mutta tehotreenin jälkeen olisi vain yksi palauttava päivä jäljellä ennen kotimatkaa ja palauttavaa viikkoa.


Leirit ovat myös siitä kivoja, että niillä on yleensä lenkkiseuraa


Summasummaarum, ohjelmastani muodostui seuraavanlainen:
  1. Vauhtikestävyysharjoitus verryttelyineen kovassa maastossa 4h40min
  2. Palauttava pitkä lenkki helpossa maastossa 5h30min
  3. Aamulla ylävartalon voima salilla + uinti yht 2h, illalla lajivoima 2h15min
  4. Palauttava lenkki maantiellä 3h45min
  5. Pitkä lenkki maantiellä mäkisellä reitillä 5h20min
  6. Palauttava lenkki maantiellä 3h30min
  7. Vauhtikestävyys-anaerobinen kynnys verryttelyineen kovassa maastossa 4h20min
  8. Aamulla palauttava maastoajo 2h, iltapäivällä palauttava uinti 1h
  9. Matkustus  / lepo


Yhteensä 8 päivälle kertyi noin 34 tuntia harjoittelua.


Harjoitusten analysointia Movescount-ohjelmassa

Leiriä seuraava treeniviikko tulee tosiaan olemaan palauttava. Palauttava viikko sisältää vähintään kaksi lepopäivää, joista toisena käyn hieronnassa. Koska lihakset voivat olla melko väsyneet heti leiriltäpaluun jälkeen, käyn hieronnassa vasta myöhemmin palauttavalla viikolla, jolloin lihaksisto on valmiimpi vastaanottamaan avaavia toimenpiteitä. Loppuviikosta, jos olo sallii, teen todennäkoisesti jo jonkin tehokkaamman harjoituksen.


Appelsiinipuiden ihailuun ei kyllästy

Leiritarinaa kotimatkalta kirjoittellen,




Noora


12.2.2017


Hiihdosta kuntoa kesän kisoihin

Home sweet home! Matka Göteborgista, Åren kautta Kemiin jouluksi meni hyvin. Uudeksi vuodeksi saavuimme Etelä-Suomeen. Koti Helsingissä tuntuu edelleen kodilta ja tavarat on saatu paikoilleen. 


Åressa pari hiihtopäivää matkalla Kemiin
Peruskunto on joulusta lähtien ollut mukavasti nousussa, vaikka tuskan takana se taas on ollut. Onnistuin syksyllä kaivamaan itselleni yllättävän syvän harjoittelu-työstressi-uupumuskuopan, josta pikkuhiljaa olen kapuillut ylös tammikuun aikana. Joulun pyhien lepo tuli siis enemmän kuin tarpeeseen. Sai rauhassa käydä lenkillä ja tulla valmiiseen pöytään syömään, ja nukkua päiväunia. Puolensataa hiihtokilometriä on joulusta tähän päivään saatu plakkariin, mikä on mielestäni melko mukavasti, ottaen huomioon, että ohjelmani sisältää myös paljon sisäpyöräilyä sekä juoksua ja voimaharjoittelua. 

Hiihtoa Kemissä jouluna

Harjoittelussa voimatasoja nostava jakso on siis jätetty taakse ja fokus on ollut peruskunnon kehittämisessä. Hiihto on peruskunnon kannalta avaintekijä talven harjoittelussa (Suomen olosuhteissa), jos haluaa olla kesällä kunnossa. Talven hiihtokunnon perusteella pystyy aika hyvin myös ennustamaan, miten kesällä kulkee. Nyt on itsellä vielä selvästi parantamisen varaa. Lisäksi ohjelmassa on ollut kestovoimaa ja vauhtikestävyyttä lajinomaisesti trainerilla tehtynä. Myös ulkona pyöräily onnistui tammikuun alussa melko mukavasti. Hetken aikaa lumipolut olivat aivan eeppisen hyvässä kunnossa ja niitä tuli valojen kanssa iltaisin koluttua.

Takapuolen totuttamista trainer-treeneihin

Lapista kotiin Helsinkiin saapuessa odotti ensimmäisenä siivousurakka wc-remontin jäljiltä, joka oli ollut käynnissä sillä aikaa, kun asuimme Göteborgissa. Uuden vuoden alla kehittelimme myös muutaman "pientä pintaremonttia" tyyppisen projektin kotiin, joiden tiimoilta ravailtiin Ikeassa ja rautakaupoissa jäljellä olleet pyhäpäivät. Muuttokuormaa purkaessa tuli myös siivottua vanhat paperit pois laatikoista ja kerättyä pari säkillistä vaatteita UFF:lle: jos ei ole puoleen vuoteen kaivannut kotiin jätettyjä vaatteita, tuskin niitä tulisi jatkossakaan kaipaamaan. Nurkat puhtaina ja mieli sekä keho levänneenä oli hyvä aloittaa työt Suomessa uuden vuoden juhlinnan jälkeen. 

Pimeät lumipolut
Viime viikon vaihteessa oli ensimmäisen leirin vuoro. Lähdimme lyhyellä varoitusajalla Sveitsin Engelbergiin viideksi päiväksi. Sääennuste lupasi PALJON uutta lunta, mikä tietäisi taivaallisia puuterikelejä alppien rinteille ja hyviä murtsikkaolosuhteita alas laaksoon. Viisi päivää vuorilla oli melko intensiivistä ulkoilua: Aamulla ennen rinteeseen lähtöä kävin seitsemän-kahdeksan maissa tunnin murtsikkalenkin laaksossa, noin 1000 metrin korkeudessa. Sen jälkeen aamiaiselle ja kymmenen aikaan aamulla lähdimme rinteeseen. Siellä sitten rokattiin 2500 metrin korkeudessa vyötäröön asti syvässä puuterissa offeja alaspäin muutama tunti. Iltapäivällä lounaan jälkeen, kolmen aikaan palasin kämpille, vaihdoin murtsikkakamat päälle ja kävin tekemässä päivän toisen hiihtoharjoituksen. Sen päälle palauttava kaakao afterskissä, ruokaa ja nukkumaan viimeistään kymmeneltä.

Palauttava kaakao. Viimeisenä iltana kermavaahdolla höystettynä, nam!

Vuorilla hiihtokunto nousi tuntuvasti. Merenpinnalla suksi kulki niin liukkaasti perjantaiaamuna, että menin siinä hurmiossa ilmoittautumaan aluemestaruuskisoihin ensi viikonlopuksi. Vauhtia tuskin vitoselle löytyy podiumsijoituksia hätyyttelemään, mutta saapahan kiusattua keuhkoja kunnolla ja hyvän harjoituksen Finlandiaa varten, joka hiihdetään parin viikon päästä. Vielä en ole täysin päättänyt, lähdenkö 50 km matkalle vain 20km puolikkaalle. Finlandian lisäksi hiihto-ohjelmassa on varmuudella myös puoli-pirkka maaliskuun alussa. Millekään hiihtokisalle en tänä vuonna aseta sen suurempia tavoitteita, kuin saada laadukkaita ja kovia tehoharjoituksia aikaiseksi, jotka palvelevat kesän maastopyöräkisoja. Eli ei kun lisää hiihtokilsoja alle!

Aamulenkin jälkeen

Näkyvyys rinteessä monena päivänä huono, mutta hauskaa oli silti!



-N


22.1.2017