Halki, poikki, pinoon... ja pikkuhiljaa uudestaan kasaan

On ollut aikamoinen kevät, lievästi ilmaistuna. Kisakauden startattua pääsiäisen jälkeen Tanskan Sramligassa olen ollut menossa maasta toiseen tukka putkella. Aina jossain välissä olen käynyt sen verran kotona kääntymässä, että olen vähintään ehtinyt pestä pyykit ennen uudestaan lentokentälle matkaamista. Kevään reitti kulki seuraavanlaisesti: 


Kööpenhamina sramligan avaus UCI 2 kisa - Oslo Nordic cupin avaus UCI 1 kisa - Göteborg Pohjoismaiden mestaruus (UCI 1) - Nove Mesto maailmancupin avaus - Stryn harjoitusleiri

Nove Mestossa



Alkukausi muodostui sekä henkisesti että fyysisesti todella raskaaksi. Olen ollut rehellisesti sanottuna jaksamisen äärirajoilla. Syytä voi vain hakea peilin edestä. Pääsyynä se, että on monta asiaa, joita jokaista on kova sisäinen palo edistää. 

1. On tutkijanura, jossa pyörii useita mielenkiintoisia projekteja aina Keniaa myöten tällä hetkellä. Siihen saisi upotettua päivät ja yöt ilman että edes huomaisi ajan kuluneen. 

2. Toisaalta on pyöräilyn edistäminen lajina Suomessa ja erityisesti junioripyöräily. Se on niin mahtava fiilis kun näkee lasten maastopyöräilyssä kokeman riemun. Sitä ajattelee, että kaikki illat voisi vain pyöräillä junnujen kanssa, kun näkee niiden ilmeet ja kuulee ilon kiljahdukset poluilla ajettaessa. Tätä ilosanomaa haluan viedä eteenpäin sekä seura- että kansallisella tasolla, mutta siihenkin yksittäisen ihmisen resurssit on aika rajalliset. 

3. Sitten on oma pyöräilyura. Se asia, joka on aina millin verran edellä kaikkea muuta, mutta mihin täysillä heittäytymiseen ei oma uskallus - eikä edellämainittujen muiden intohimojen vastustava vetovoima - ole riittänyt. 

Kuvittelin olevani yli-ihminen ja pystyväni pyörittämään näitä kaikkia yhtäaikaisesti ongelmitta. Pari kuukautta meni ja olin niin lopussa kuin olla ja voi. Kisoista ainoa mainittavan arvoinen suoritus oli Pohjoismaiden mestaruuksien 6. sija. Se oli kevään kisoista ainoa, jossa kilpailu muistutti edes lähelle sitä kulkua, mitä viime keväänä jaloista löytyi. Ajoin myös Nordic cupin avauksessa kohtuullisen 5. sijan, mutta se oli suorituksena kuitenkin kaukana hyvästä. Nove Meston maailmancup oli kokemuksena aivan huikea - suosittelen lämpimästi kaikille pyöräilyn ystäville kisaturistiksi lähtemistä! Hieno reitti ja upea tunnelma. Oma kisa lässähti aloittelijamaiseen hermoiluun maailman cupin debyytissä.

Norjan kevät sallii monipuolisen harjoittelun




Maailmancupin jälkeen oli vuorossa perinteinen Norjan harjoitusleiri Strynissä. Siellä sain pitkästä aikaa tehdä kunnon pk-harjoittelua sekä pidempiä mäkiharjoituksia monipuolisella lajivalikoimalla. Kun ei ole puoleentoista kuukauteen muuta tehnyt, kuin istunut pyörän satulassa on melko terveen oloista aloittaa aamu pienellä juoksulla, sitten kivuta suksien kanssa mäen päälle ja illalla antaa jalkojen palautua melontahommissa. Henkistä palautumista ei kuitenkaan tapahtunut, kaikkien tekemättömien tehtävien häiritessä yöunia. Leirin jälkeen Korso maratonilla ei tarvinnut vauhdista haaveilla. Se oli kuitenkin erittäin tärkeä kilpailu minulle, sillä 86-v isoäitini oli ensimmäistä kertaa seuraamassa pyöräkilpailuani. 

Mummon kannustus sai jaksamaan, vaikka väsy oli kova

Juhannuksena mieli lepäsi mökkitiellä Kamun kanssa lenkkeillessä
Kesäkuun puolen välin jälkeen sain vihdoin niin henkiselle kuin fyysiselle puolelle palautusta. Juhannus mökillä perheen kesken rentoutti hyvin ja Tahko MTB:ssä oli hyviä merkkejä nousukunnosta. Pääsin henkilökohtaiseen tavoitteeseeni eli alle 3h rajan 60km reitillä. Pidin omaa ajoa jopa kovempana, mitä viime vuonna, sillä reitin loppuosa oli uuden laskun ja yhden ylimääräisen nousun myötä hidastunut huomattavasti, ja maasto ei ollut niin kuiva, mitä edellisenä vuonna.

Viimeiset minuutit kohti 3h alitusta meneillään Tahkolla
Voittokolmikko

Tahkon antaman hyvän fiiliksen nostattamana päätin lähteä kauden toiseen maailmancup kisaani Sveitsin Lenzerheideen. Tänään ajoin radalla 5 kierrosta, linjoja opetellen. Hienoa settiä luvassa: pääasiassa singletrackia, puolet rakennettua ja puolet luonnonjuurakkoa. Alkuun ajetaan yksi pitkä nousu, jonka jälkeen nousut ovat lyhyitä, jyrkkiä töppyröitä. Ne pitäisi jaksaa iskeä täysillä päälle, jotta vauhti säilyy ja saa tekniset osiot kikkailtua sujuvasti läpi. Noususumma kierrokselle on 180m eli sellainen, josta suomalainenkin selviytyy. Kisapaikan 1500 metrin korkeuskaan ei tuntunut haittaavan ainakaan tämän päivän harjoituksissa. Startti on sunnuntaina klo 12.15 paikallista aikaa ja kisaa voi seurata suorana lähetyksenä Redbull tv:n kautta. 

Kisan jälkeisenä päivänä vielä nautiskeltiin Tahkon maisemista

Lenzerheide sekä heinäkuun kotimaan kisat Cycli XCO ja XCO:n SM tulevat erityisesti toimimaan valmistautumisena kauden tärkeimpään kilpailuun: XCO:n EM-kilpailuihin, jonne minut tällä viikolla valittiin edustamaan Suomea. Olen todella iloinen valinnasta - siitä saa vaikean alun jälkeen ison energia- ja motivaatioruiskeen kilpailukauden toiseen puoliskoon.


Lenzerheiden MC:n kuumottavin kohta: Lenzerheide cliff



-N

#pyöräliikeLundberg #Trekbicycles #Bontrager #Rideshimano #Blizeyewear #Trimtex #high5suomi #hydrapaksuomi #evoc #suunto