Treeniä ja kisailua Espanjassa

Chulillan kylä lähellä Chelvan kisapaikkaa

Portugalin matkan jälkeen kävin pari viikkoa pyörähtämässä kotona ja töissä ennen seuraavaa vajaan kolmen viikon leiriä Espanjassa. Onneksi lumipolut olivat keskuspuistossa ja Paloheinässä todella hyvässä kunnossa ja pääsin tekemään ulkona maastopyörällä lenkkejä. 27.5 tuumaisella Trekillä oli todella ketterää tykittää kapeita ja mutkittelevia lumipolkuja, hauskaa hommaa! Myös trainerilla tuli ajettua pari tehotreeniä ja kestovoimaa. Pidempänä anakynnystreeninä kävin vetäisemässä Finlandia-hiihdon.

Lauantaina kisarataa treenatessa oli vielä lämmin

Espanjassa ohjelmassa oli  harjoittelun lisäksi tarkoitus hakea kovempaa vauhtia ajamalla kolme kisaa: Chelva XCO (UCI kategoria C1), Banyoles XCO (UCI C1), ja Valladolid XCO (UCI C2). Menin luottohuoltajani Maken kanssa iltalennolla Madridiin ja siitä autolla muutaman tunnin ajomatka majoitukseen Chelvan lähelle. Matkaseurani Toni Tähti (Team Croc) ja Sakari Lehtinen (HyPy) olivat menneet paikalle jo aikaisemmin viikolla. Chelva oli kolmesta kisasta selvästi teknisesti vaativin ja siten kuin tehty Topfuelille. Sunnuntain kilpailussa viivalla oli 30 kuskia, ennakolta kovimpana naisena viime vuoden MM kakkonen, Irina Kalentjeva.

Kisapäivän startissa +5 ja jäätävän kylmä tuuli

Startti

Kisassa ensimmäinen kierros oli odotettua hötkyilyä. Kierroksen loppupuolella, pitkässä hiekkatielaskussa takapyörä lähti lentohiekan mukana alta, ja olin vähällä lentää ojaan. Onneksi järjestäjä ehti hätiin, ennen kuin pulahdin veteen. Pyörä ei kärsinyt vaurioita, ja kuskikin selvisi mustelmilla, joten nopeasti ylös ja pyörän päälle. Menetin rytäkässä hyvän peesin ja takaa kaksi naista sai minut kiinni. Loppukisan menin nousuissa heitä kovempaa ja alamäissä he saivat minua kiinni. Viimeiset kaksi kierrosta reidet olivat ihan voimattomat, joten viimeisellä kierroksella en ajanut alun nousuissa itselleni kaulaa, vaan peesasin ja säästin voimani viimeiseen rykäykseen. Taktiikka toimi ja kuittasin molemmat loppukirissä sijoittuen kilpailussa 9/29. Sijoitukseen olin tyytyväinen, mutta ajossa vielä paljon parannettavaa. Sykkeellisesti jäin kauas maksimista, mikä oli odotettavaa kauden ajankohtana, kun harjoitusmäärät ovat vielä korkealla.

Loppukiritaistelu

Maanantaina starttasimme aikaisin matkaan kohti Banyolesia, joka sijaitsee tunnin ajomatkan verran Barcelonan pohjoispuolella. Majapaikan olin onnistunut varaamaan meille suht hienolta hevostilalta. Hevoset asuivat kivitalon alakerrassa, meillä oli mukava pieni asunto yläkerrassa. Paikka oli meille oikein sopiva, sillä hyvät polku- ja hiekkatiereitit lähtivät suoraan ovelta ja kisapaikalle oli vain 25min pyöräilymatka. Viikon aikana tuli treenattua ahkerasti (19.5h). Aamuisin ennen seitsemää ylös, 45min herättävä juoksulenkki ja ylävartalojumppaa. Sitten runsas aamupala, pari tuntia töitä. Yhdeltätoista päivän päätreeni pyörällä, ruokaa, päiväunet, vähän lisää töiden tekoa ja sitten vielä iltapäivän harjoitus.

Tehokasta tilankäyttöä

Banyolesissa hevoset asui alakerrassa ja me yläkerrassa

Banyoles oli tasoltaan kovin kilpailu. Mukana olivat mm. hallitseva maailmanmestari Pauline Ferrand-Prevot, Olympiavoittaja Julie Bresset, Belgian mestari Githa Michels. Koska kisapaikka sijaitsi niin lähellä Ranskan rajaa, paikalla oli runsaasti ranskalaisia pyöräilijöitä ja heidän fanilaumansa. Meininki oli startissa ihan mieletön: mustanaan yleisöä, joka huusi ja rummutti suoja-aitaa. Olin toisessa lähtörivissä, vieressä olympiavoittaja ja mietin, että tästä täytyy nyt yrittää nauttia, vaikka jännittää niin, että päässä sumenee.

Aamun juoksulenkin maisemat

Sain huonon startin jääden ensimmäisen mutkan sisäkurvissa syntyneen kasan taakse, onneksi kisa alkoi pitkällä nousulla, jossa sain lähtöpaikan sijoitukseni suunnilleen takaisin. Teknisesti Banyolesin rata ei tarjonnut muuta haastetta, kuin paljon jyrkkiä kurveja, joissa irtohiekkaa. Kunto ja jalka tuntuivat paljon paremmilta verrattuna edellisviikkoon. Sain melkolailla kaiken irti itsestäni ja iskettyä koko kisan läpi täysillä. Oikein muuta ei voinutkaan, sillä jos vähän hellitti vauhtia, takaa tuli joku ohi välittömästi. Ratkaisin loppukirin jälleen omaksi edukseni sijoittuen 16/47. Olin todella tyytyväinen!

Maisemia Banyolesin kisaradalta

Maalissa en ehtinyt kuitenkaan jäädä fiilistelemään, koska heti piti lähteä auttamaan Tonia ja Sakaria heidän lähtöönsä ja sitten huoltoalueelle ojentamaan juomapulloa ja antamaan väliaikaa. Kisapäivästä muodostui todella raskas, kun huoltohommien jälkeen vielä oma loppuverryttely, pyörän pesu, ja kamojen pakkaus seuraavan päivän 800km ajomatkaa varten.

Odottamassa Tonia ja Sakkea saapuvaksi maaliin

V

alladolisissa maaseutu vaihtui ison kaupungin vilinään ja vuoret pienempiin kumpuihin. Hyviä treenireittejä oli hiukan vaikeampi löytää, mutta kyllä sielläkin polkuja löytyi, kun oikein etsi. Kisareitti oli paikallisella kukkulalla, jota hinkattiin ylösalas todella jyrkkäpiirteistä nousua ja laskua. Jälleen ainoa haaste näytti olevan vain lukuisat, irtohiekalla varustetut mutkat. Sitten perjantaina ja lauantaina satoi vettä saavista kaatamalla, rata muuttui mutavelliksi ja sitä myöden tekninen haastavuus nousi toiseen potenssiin.

Starttiviivalla Valladolidissa

Valladolid XCO ei ollut kansainvälisesti niin kova, kuin edelliset kaksi, mutta edusti hyvää Espanjalaista tasoa. Kisa-aamuna tunsin oloni todella vahvaksi. Alkuverryttelyssä mietin, että tänään räjähtää. Lopetin kovan vedon optimityyliin vartti ennen starttiaikaa saapuen hyvä lämpö jaloissa ja kierrokset päällä lähtöalueelle. No, vartti kului ja lähtöä ei tapahtunut. Meni toinen vartti, eikä vieläkään mitään. Lähtö viivästyi melkein 45 min. Siihen valui se hyvä alkuverryttely ja vahva fiilis.

Vetohommissa ensimmäisellä kierroksella

Ensimmäinen kierros tuskaa, kun kroppa piti käynnistää uudestaan. Reitti oli niin mutainen, että lähes kaikki nousut oli pakko juosta ylös. Ensimmäisen kierroksen jälkeen kisailin sijasta kolme. Kärkinainen joutui rengasrikon takia keskeyttämään toisella kierroksella ja sijoitus parani pykälän verran. Viimeisellä kierroksella vielä tosissani yritin ajaa kakkosta kiinni ja pääsinkin 10 sekunnin päähän, mutta kaverilla oli parempi jalka, kun tultiin jyrkimpiin nousuihin, jotka oli pakko juosta joka kierroksella. Loppusijoitus siis 3/16.  Hyvä sijoitus, mutta en ollut täysin tyytyväinen, koska ilman startin myöhästymistä olisin tiennyt pystyväni parempaan suoritukseen ja sijoitukseen.

Espanjan jälkeen sain pääsiäispyhinä jatkettua hyvää treenirupeamaa, joka alkoi Portugalista. Nyt on viikon verran ollut aika keventää. Sunnuntaina alkaa kisakausi todenteolla Tanskan Sramligan osakilpailulla Hammelissa.

-N