Tanskassa Sramligan kisassa

Viikonloppuna päästiin nauttimaan taas mutapainista oikein kunnolla Hammelissa, Tanskan mantereella. Ennakkoon olin toivonut, että Tanskassa kelit olisivat jo vähän keväisemmät ja lämpötila vakiosti yli +10 astetta. No, sääherra ei paljoa toiveita kuuntele: vettä ja kylmää riitti. Onneksi oli talvitakit ja sadevaatteet pakattuna mukaan.

Tiimikaverini Kajsan kanssa lensimme Billundiin jo perjantai-aamuna, jotta radan harjoitteluun ja matkustamisesta palautumiseen olisi riittävästi aikaa.  Sekä perjantaina, että lauantaina saimme odotella pitkälle iltapäivään sateen taukoamista ennen radalle lähtöä. Kisapaikalle ajoi pyörillä 25min majapaikaltamme. Ajaminen radalla oli jo perjantaina melkoista mutarallia. Itselläni oli ensimmäisellä kerralla takana Schwalben Thunder Burt. Selvisin juuri ja juuri kierroksen ympäri pystyssä sillä renkaalla. Oli selvää, että taakse piti vaihtaa pitävämpää settiä, joten ajoin lauantain harjoituksissa ja kilpailussa Bontragerin Team-issue renkaalla, jossa väljä, mutta isompi nappulakuvio. Edessä minulla on ollut jo parin vuoden ajan vakiorengastuksena Schwalben Rocket Ron, jossa pitoa riittää säällä kuin säällä.

Rata oli hyvin tyypillinen Sramligan rata eli superhauska! Intensiivistä spurttailua lyhyisiin, mutta jyrkkiin ylämäkiin ja teknistä mutkaa, juuria ja droppeja alamäkeen heti perään. Täydellistä ajettavaa 27.5 tuumaisilla renkailla varustetulle Top Fuelilleni. Kuivalla kelillä kyseinen ratatyyppi on todella nopeaa ajettavaa, mutta sateen sattuessa voimia vaativaa liisterissä sotkemista. Kokoajan saa keskittyä täysillä ajamiseen. Teknisesti Hammelin radalla ei ollut mitään ylivoimaista, paitsi yksi tuplahyppyri, jossa molempien hyppyreiden väliin oli kaivettu parin metrin levyinen kuoppa, sekä ennen maalia 2m leveän ja syvän joen yli hyppy.

Kisa-aamu alkoi sateisena ja tuulisena. Kävimme hyvissä ajoin ennen kilpailua valmistelemassa varakiekot, huoltokamat ja juomat huoltoalueelle. Olimme sopineet Sakari Lehtisen (HyPy) kanssa yhteishuollon: Sakke juottaa meidät ja me juotetaan Sakke =D. Sitten takaisin kämpille tunniksi lepäilemään, ennen verryttelyyn lähtöä. Sade onneksi loppui ennen sitä. Verryttelyssä jaloissa tuntui olevan hyvin potkua. Kisavauhtisessa lämmittelyvedossa syke nousi ilman ylimääräistä puristamista yli 180, mikä on minulle hyvä merkki. Naisiin oli ennakkoon ilmoittautunut 20 kuskia. Kuskit edustivat hyvää pohjoismaalaista tasoa. Ennakkoon asetin tavoitteekseni ajaa top vitoseen eli ensimmäiseen neljännekseen. Jos jalka olisi oikein hyvä, pidin myös podiumpaikkaa mahdollisena.

Startti oli täysi katastrofi osaltani. En saanut klossia kiinni polkimeen (uudet polkimet lienee syynä) ja menetin heti kättelyssä 6-sijaa. Starttikierroksen päätyttyä olin ehkä sijoilla 7-9. Sitten reitti kapeni joen ylittävälle sillalle, johon tietenkin tuupattiin yhtäaikaa viisi kuskia rinnakkain. Itse tulin äärimmäistä vasenta reunaa sillalle. Ruuhkassa joku vahingossa tuuppasi minua, ja horjahdin kauhukseni sillan kaiteen yli. Vasen jalkani irtosi polkimesta (onneksi) ja jäi sillan kaiteen väliin jumiin. Roikuin pääalaspäin sillalta, metri alla kulkevan joen yllä. Vasen jalka oli edelleen pyörässä kiinni, joka roikkui allani. Huusin paniikissa apua, mutta kukaan ei päässyt auttamaan, ennen kuin kaikki naiset olivat ohittaneet sillan. Miehet nostivat minut ylös. Nopea tsekkaus pyörään ja kuskiin – ei vaurioita. Sitten pyörän päälle ja turhautuneena ajamaan selkiä kiinni.

Jalka oli todella hyvä! Kohtalaisen kisaraivon vallassa nostin jo ensimmäisen kierroksen aikana itseni neljänneksi. Olin todella yllättynyt, että minuutin takamatkalta, vaikka välillä jouduin himmaamaan vauhtia kapeissa kohdissa hitaampien kuskien takana, pystyin näin kovaan nousuun saavuttamaan Top 4  jo ensimmäisen kierroksen aikana. Kärkipään kuskit Tanskassa ovat ajaneet vähintään samaa vauhtia kanssani vielä viime vuonna, joten en uskonut saavuttavani heitä. Vähän kova takaa-ajo kostautui ja jouduin viimeisellä kierroksella antamaan periksi yhden sijan, ylittäen maaliviivan viidentenä.

Pääsin siis periaatteessa tavoitteeseeni, mutta harmitti, koska ilman kolaria podium, jopa voitosta taistelu olisi ollut mahdollista. Top 5 ei myöskään enää riittänyt ensimmäiseen neljännekseen, koska 4 naista jätti starttaamatta. Ristiriitaiset tunnelmat siis jälleen kerran. Tärkeintä ehkä kuitenkin oli, että sain varmistuksen tämänhetkisestä kunnostani: Harjoittelun keventäminen ja herkkyyden hakeminen maksimi- ja nopeusvoimaharjoittelusta viimeisen parin viikon aikana on antanut yhden vaihteen lisää. Vielä muutama viikko virittämistä ja hyvä tulee!


-N