Viikonloppuna päästiin nauttimaan taas mutapainista oikein
kunnolla Hammelissa, Tanskan mantereella. Ennakkoon olin toivonut, että
Tanskassa kelit olisivat jo vähän keväisemmät ja lämpötila vakiosti yli +10
astetta. No, sääherra ei paljoa toiveita kuuntele: vettä ja kylmää riitti.
Onneksi oli talvitakit ja sadevaatteet pakattuna mukaan.
Tiimikaverini Kajsan kanssa lensimme Billundiin jo
perjantai-aamuna, jotta radan harjoitteluun ja matkustamisesta palautumiseen
olisi riittävästi aikaa. Sekä
perjantaina, että lauantaina saimme odotella pitkälle iltapäivään sateen
taukoamista ennen radalle lähtöä. Kisapaikalle ajoi pyörillä 25min
majapaikaltamme. Ajaminen radalla oli jo perjantaina melkoista mutarallia.
Itselläni oli ensimmäisellä kerralla takana Schwalben Thunder Burt. Selvisin
juuri ja juuri kierroksen ympäri pystyssä sillä renkaalla. Oli selvää, että
taakse piti vaihtaa pitävämpää settiä, joten ajoin lauantain harjoituksissa ja
kilpailussa Bontragerin Team-issue renkaalla, jossa väljä, mutta isompi nappulakuvio.
Edessä minulla on ollut jo parin vuoden ajan vakiorengastuksena Schwalben
Rocket Ron, jossa pitoa riittää säällä kuin säällä.
Rata oli hyvin tyypillinen Sramligan rata eli superhauska!
Intensiivistä spurttailua lyhyisiin, mutta jyrkkiin ylämäkiin ja teknistä
mutkaa, juuria ja droppeja alamäkeen heti perään. Täydellistä ajettavaa 27.5
tuumaisilla renkailla varustetulle Top Fuelilleni. Kuivalla kelillä kyseinen
ratatyyppi on todella nopeaa ajettavaa, mutta sateen sattuessa voimia vaativaa
liisterissä sotkemista. Kokoajan saa keskittyä täysillä ajamiseen. Teknisesti Hammelin
radalla ei ollut mitään ylivoimaista, paitsi yksi tuplahyppyri, jossa molempien
hyppyreiden väliin oli kaivettu parin metrin levyinen kuoppa, sekä ennen maalia
2m leveän ja syvän joen yli hyppy.
Kisa-aamu alkoi sateisena ja tuulisena. Kävimme hyvissä
ajoin ennen kilpailua valmistelemassa varakiekot, huoltokamat ja juomat
huoltoalueelle. Olimme sopineet Sakari Lehtisen (HyPy) kanssa yhteishuollon:
Sakke juottaa meidät ja me juotetaan Sakke =D. Sitten takaisin kämpille
tunniksi lepäilemään, ennen verryttelyyn lähtöä. Sade onneksi loppui ennen
sitä. Verryttelyssä jaloissa tuntui olevan hyvin potkua. Kisavauhtisessa
lämmittelyvedossa syke nousi ilman ylimääräistä puristamista yli 180, mikä on
minulle hyvä merkki. Naisiin oli ennakkoon ilmoittautunut 20 kuskia. Kuskit
edustivat hyvää pohjoismaalaista tasoa. Ennakkoon asetin tavoitteekseni ajaa
top vitoseen eli ensimmäiseen neljännekseen. Jos jalka olisi oikein hyvä, pidin
myös podiumpaikkaa mahdollisena.
Startti oli täysi katastrofi osaltani. En saanut klossia
kiinni polkimeen (uudet polkimet lienee syynä) ja menetin heti kättelyssä
6-sijaa. Starttikierroksen päätyttyä olin ehkä sijoilla 7-9. Sitten reitti
kapeni joen ylittävälle sillalle, johon tietenkin tuupattiin yhtäaikaa viisi
kuskia rinnakkain. Itse tulin äärimmäistä vasenta reunaa sillalle. Ruuhkassa
joku vahingossa tuuppasi minua, ja horjahdin kauhukseni sillan kaiteen yli.
Vasen jalkani irtosi polkimesta (onneksi) ja jäi sillan kaiteen väliin jumiin.
Roikuin pääalaspäin sillalta, metri alla kulkevan joen yllä. Vasen jalka oli
edelleen pyörässä kiinni, joka roikkui allani. Huusin paniikissa apua, mutta
kukaan ei päässyt auttamaan, ennen kuin kaikki naiset olivat ohittaneet sillan.
Miehet nostivat minut ylös. Nopea tsekkaus pyörään ja kuskiin – ei vaurioita.
Sitten pyörän päälle ja turhautuneena ajamaan selkiä kiinni.
Jalka oli todella hyvä! Kohtalaisen kisaraivon vallassa
nostin jo ensimmäisen kierroksen aikana itseni neljänneksi. Olin todella
yllättynyt, että minuutin takamatkalta, vaikka välillä jouduin himmaamaan
vauhtia kapeissa kohdissa hitaampien kuskien takana, pystyin näin kovaan
nousuun saavuttamaan Top 4 jo ensimmäisen
kierroksen aikana. Kärkipään kuskit Tanskassa ovat ajaneet vähintään samaa
vauhtia kanssani vielä viime vuonna, joten en uskonut saavuttavani heitä. Vähän
kova takaa-ajo kostautui ja jouduin viimeisellä kierroksella antamaan periksi
yhden sijan, ylittäen maaliviivan viidentenä.
Pääsin siis periaatteessa tavoitteeseeni, mutta harmitti,
koska ilman kolaria podium, jopa voitosta taistelu olisi ollut mahdollista. Top
5 ei myöskään enää riittänyt ensimmäiseen neljännekseen, koska 4 naista jätti
starttaamatta. Ristiriitaiset tunnelmat siis jälleen kerran. Tärkeintä ehkä
kuitenkin oli, että sain varmistuksen tämänhetkisestä kunnostani: Harjoittelun
keventäminen ja herkkyyden hakeminen maksimi- ja nopeusvoimaharjoittelusta
viimeisen parin viikon aikana on antanut yhden vaihteen lisää. Vielä muutama
viikko virittämistä ja hyvä tulee!
-N
