Tanskassa Sramligan kisassa

Viikonloppuna päästiin nauttimaan taas mutapainista oikein kunnolla Hammelissa, Tanskan mantereella. Ennakkoon olin toivonut, että Tanskassa kelit olisivat jo vähän keväisemmät ja lämpötila vakiosti yli +10 astetta. No, sääherra ei paljoa toiveita kuuntele: vettä ja kylmää riitti. Onneksi oli talvitakit ja sadevaatteet pakattuna mukaan.

Tiimikaverini Kajsan kanssa lensimme Billundiin jo perjantai-aamuna, jotta radan harjoitteluun ja matkustamisesta palautumiseen olisi riittävästi aikaa.  Sekä perjantaina, että lauantaina saimme odotella pitkälle iltapäivään sateen taukoamista ennen radalle lähtöä. Kisapaikalle ajoi pyörillä 25min majapaikaltamme. Ajaminen radalla oli jo perjantaina melkoista mutarallia. Itselläni oli ensimmäisellä kerralla takana Schwalben Thunder Burt. Selvisin juuri ja juuri kierroksen ympäri pystyssä sillä renkaalla. Oli selvää, että taakse piti vaihtaa pitävämpää settiä, joten ajoin lauantain harjoituksissa ja kilpailussa Bontragerin Team-issue renkaalla, jossa väljä, mutta isompi nappulakuvio. Edessä minulla on ollut jo parin vuoden ajan vakiorengastuksena Schwalben Rocket Ron, jossa pitoa riittää säällä kuin säällä.

Rata oli hyvin tyypillinen Sramligan rata eli superhauska! Intensiivistä spurttailua lyhyisiin, mutta jyrkkiin ylämäkiin ja teknistä mutkaa, juuria ja droppeja alamäkeen heti perään. Täydellistä ajettavaa 27.5 tuumaisilla renkailla varustetulle Top Fuelilleni. Kuivalla kelillä kyseinen ratatyyppi on todella nopeaa ajettavaa, mutta sateen sattuessa voimia vaativaa liisterissä sotkemista. Kokoajan saa keskittyä täysillä ajamiseen. Teknisesti Hammelin radalla ei ollut mitään ylivoimaista, paitsi yksi tuplahyppyri, jossa molempien hyppyreiden väliin oli kaivettu parin metrin levyinen kuoppa, sekä ennen maalia 2m leveän ja syvän joen yli hyppy.

Kisa-aamu alkoi sateisena ja tuulisena. Kävimme hyvissä ajoin ennen kilpailua valmistelemassa varakiekot, huoltokamat ja juomat huoltoalueelle. Olimme sopineet Sakari Lehtisen (HyPy) kanssa yhteishuollon: Sakke juottaa meidät ja me juotetaan Sakke =D. Sitten takaisin kämpille tunniksi lepäilemään, ennen verryttelyyn lähtöä. Sade onneksi loppui ennen sitä. Verryttelyssä jaloissa tuntui olevan hyvin potkua. Kisavauhtisessa lämmittelyvedossa syke nousi ilman ylimääräistä puristamista yli 180, mikä on minulle hyvä merkki. Naisiin oli ennakkoon ilmoittautunut 20 kuskia. Kuskit edustivat hyvää pohjoismaalaista tasoa. Ennakkoon asetin tavoitteekseni ajaa top vitoseen eli ensimmäiseen neljännekseen. Jos jalka olisi oikein hyvä, pidin myös podiumpaikkaa mahdollisena.

Startti oli täysi katastrofi osaltani. En saanut klossia kiinni polkimeen (uudet polkimet lienee syynä) ja menetin heti kättelyssä 6-sijaa. Starttikierroksen päätyttyä olin ehkä sijoilla 7-9. Sitten reitti kapeni joen ylittävälle sillalle, johon tietenkin tuupattiin yhtäaikaa viisi kuskia rinnakkain. Itse tulin äärimmäistä vasenta reunaa sillalle. Ruuhkassa joku vahingossa tuuppasi minua, ja horjahdin kauhukseni sillan kaiteen yli. Vasen jalkani irtosi polkimesta (onneksi) ja jäi sillan kaiteen väliin jumiin. Roikuin pääalaspäin sillalta, metri alla kulkevan joen yllä. Vasen jalka oli edelleen pyörässä kiinni, joka roikkui allani. Huusin paniikissa apua, mutta kukaan ei päässyt auttamaan, ennen kuin kaikki naiset olivat ohittaneet sillan. Miehet nostivat minut ylös. Nopea tsekkaus pyörään ja kuskiin – ei vaurioita. Sitten pyörän päälle ja turhautuneena ajamaan selkiä kiinni.

Jalka oli todella hyvä! Kohtalaisen kisaraivon vallassa nostin jo ensimmäisen kierroksen aikana itseni neljänneksi. Olin todella yllättynyt, että minuutin takamatkalta, vaikka välillä jouduin himmaamaan vauhtia kapeissa kohdissa hitaampien kuskien takana, pystyin näin kovaan nousuun saavuttamaan Top 4  jo ensimmäisen kierroksen aikana. Kärkipään kuskit Tanskassa ovat ajaneet vähintään samaa vauhtia kanssani vielä viime vuonna, joten en uskonut saavuttavani heitä. Vähän kova takaa-ajo kostautui ja jouduin viimeisellä kierroksella antamaan periksi yhden sijan, ylittäen maaliviivan viidentenä.

Pääsin siis periaatteessa tavoitteeseeni, mutta harmitti, koska ilman kolaria podium, jopa voitosta taistelu olisi ollut mahdollista. Top 5 ei myöskään enää riittänyt ensimmäiseen neljännekseen, koska 4 naista jätti starttaamatta. Ristiriitaiset tunnelmat siis jälleen kerran. Tärkeintä ehkä kuitenkin oli, että sain varmistuksen tämänhetkisestä kunnostani: Harjoittelun keventäminen ja herkkyyden hakeminen maksimi- ja nopeusvoimaharjoittelusta viimeisen parin viikon aikana on antanut yhden vaihteen lisää. Vielä muutama viikko virittämistä ja hyvä tulee!

-N

Treeniä ja kisailua Espanjassa

Chulillan kylä lähellä Chelvan kisapaikkaa

Portugalin matkan jälkeen kävin pari viikkoa pyörähtämässä kotona ja töissä ennen seuraavaa vajaan kolmen viikon leiriä Espanjassa. Onneksi lumipolut olivat keskuspuistossa ja Paloheinässä todella hyvässä kunnossa ja pääsin tekemään ulkona maastopyörällä lenkkejä. 27.5 tuumaisella Trekillä oli todella ketterää tykittää kapeita ja mutkittelevia lumipolkuja, hauskaa hommaa! Myös trainerilla tuli ajettua pari tehotreeniä ja kestovoimaa. Pidempänä anakynnystreeninä kävin vetäisemässä Finlandia-hiihdon.

Lauantaina kisarataa treenatessa oli vielä lämmin

Espanjassa ohjelmassa oli  harjoittelun lisäksi tarkoitus hakea kovempaa vauhtia ajamalla kolme kisaa: Chelva XCO (UCI kategoria C1), Banyoles XCO (UCI C1), ja Valladolid XCO (UCI C2). Menin luottohuoltajani Maken kanssa iltalennolla Madridiin ja siitä autolla muutaman tunnin ajomatka majoitukseen Chelvan lähelle. Matkaseurani Toni Tähti (Team Croc) ja Sakari Lehtinen (HyPy) olivat menneet paikalle jo aikaisemmin viikolla. Chelva oli kolmesta kisasta selvästi teknisesti vaativin ja siten kuin tehty Topfuelille. Sunnuntain kilpailussa viivalla oli 30 kuskia, ennakolta kovimpana naisena viime vuoden MM kakkonen, Irina Kalentjeva.

Kisapäivän startissa +5 ja jäätävän kylmä tuuli

Startti

Kisassa ensimmäinen kierros oli odotettua hötkyilyä. Kierroksen loppupuolella, pitkässä hiekkatielaskussa takapyörä lähti lentohiekan mukana alta, ja olin vähällä lentää ojaan. Onneksi järjestäjä ehti hätiin, ennen kuin pulahdin veteen. Pyörä ei kärsinyt vaurioita, ja kuskikin selvisi mustelmilla, joten nopeasti ylös ja pyörän päälle. Menetin rytäkässä hyvän peesin ja takaa kaksi naista sai minut kiinni. Loppukisan menin nousuissa heitä kovempaa ja alamäissä he saivat minua kiinni. Viimeiset kaksi kierrosta reidet olivat ihan voimattomat, joten viimeisellä kierroksella en ajanut alun nousuissa itselleni kaulaa, vaan peesasin ja säästin voimani viimeiseen rykäykseen. Taktiikka toimi ja kuittasin molemmat loppukirissä sijoittuen kilpailussa 9/29. Sijoitukseen olin tyytyväinen, mutta ajossa vielä paljon parannettavaa. Sykkeellisesti jäin kauas maksimista, mikä oli odotettavaa kauden ajankohtana, kun harjoitusmäärät ovat vielä korkealla.

Loppukiritaistelu

Maanantaina starttasimme aikaisin matkaan kohti Banyolesia, joka sijaitsee tunnin ajomatkan verran Barcelonan pohjoispuolella. Majapaikan olin onnistunut varaamaan meille suht hienolta hevostilalta. Hevoset asuivat kivitalon alakerrassa, meillä oli mukava pieni asunto yläkerrassa. Paikka oli meille oikein sopiva, sillä hyvät polku- ja hiekkatiereitit lähtivät suoraan ovelta ja kisapaikalle oli vain 25min pyöräilymatka. Viikon aikana tuli treenattua ahkerasti (19.5h). Aamuisin ennen seitsemää ylös, 45min herättävä juoksulenkki ja ylävartalojumppaa. Sitten runsas aamupala, pari tuntia töitä. Yhdeltätoista päivän päätreeni pyörällä, ruokaa, päiväunet, vähän lisää töiden tekoa ja sitten vielä iltapäivän harjoitus.

Tehokasta tilankäyttöä

Banyolesissa hevoset asui alakerrassa ja me yläkerrassa

Banyoles oli tasoltaan kovin kilpailu. Mukana olivat mm. hallitseva maailmanmestari Pauline Ferrand-Prevot, Olympiavoittaja Julie Bresset, Belgian mestari Githa Michels. Koska kisapaikka sijaitsi niin lähellä Ranskan rajaa, paikalla oli runsaasti ranskalaisia pyöräilijöitä ja heidän fanilaumansa. Meininki oli startissa ihan mieletön: mustanaan yleisöä, joka huusi ja rummutti suoja-aitaa. Olin toisessa lähtörivissä, vieressä olympiavoittaja ja mietin, että tästä täytyy nyt yrittää nauttia, vaikka jännittää niin, että päässä sumenee.

Aamun juoksulenkin maisemat

Sain huonon startin jääden ensimmäisen mutkan sisäkurvissa syntyneen kasan taakse, onneksi kisa alkoi pitkällä nousulla, jossa sain lähtöpaikan sijoitukseni suunnilleen takaisin. Teknisesti Banyolesin rata ei tarjonnut muuta haastetta, kuin paljon jyrkkiä kurveja, joissa irtohiekkaa. Kunto ja jalka tuntuivat paljon paremmilta verrattuna edellisviikkoon. Sain melkolailla kaiken irti itsestäni ja iskettyä koko kisan läpi täysillä. Oikein muuta ei voinutkaan, sillä jos vähän hellitti vauhtia, takaa tuli joku ohi välittömästi. Ratkaisin loppukirin jälleen omaksi edukseni sijoittuen 16/47. Olin todella tyytyväinen!

Maisemia Banyolesin kisaradalta

Maalissa en ehtinyt kuitenkaan jäädä fiilistelemään, koska heti piti lähteä auttamaan Tonia ja Sakaria heidän lähtöönsä ja sitten huoltoalueelle ojentamaan juomapulloa ja antamaan väliaikaa. Kisapäivästä muodostui todella raskas, kun huoltohommien jälkeen vielä oma loppuverryttely, pyörän pesu, ja kamojen pakkaus seuraavan päivän 800km ajomatkaa varten.

Odottamassa Tonia ja Sakkea saapuvaksi maaliin

V

alladolisissa maaseutu vaihtui ison kaupungin vilinään ja vuoret pienempiin kumpuihin. Hyviä treenireittejä oli hiukan vaikeampi löytää, mutta kyllä sielläkin polkuja löytyi, kun oikein etsi. Kisareitti oli paikallisella kukkulalla, jota hinkattiin ylösalas todella jyrkkäpiirteistä nousua ja laskua. Jälleen ainoa haaste näytti olevan vain lukuisat, irtohiekalla varustetut mutkat. Sitten perjantaina ja lauantaina satoi vettä saavista kaatamalla, rata muuttui mutavelliksi ja sitä myöden tekninen haastavuus nousi toiseen potenssiin.

Starttiviivalla Valladolidissa

Valladolid XCO ei ollut kansainvälisesti niin kova, kuin edelliset kaksi, mutta edusti hyvää Espanjalaista tasoa. Kisa-aamuna tunsin oloni todella vahvaksi. Alkuverryttelyssä mietin, että tänään räjähtää. Lopetin kovan vedon optimityyliin vartti ennen starttiaikaa saapuen hyvä lämpö jaloissa ja kierrokset päällä lähtöalueelle. No, vartti kului ja lähtöä ei tapahtunut. Meni toinen vartti, eikä vieläkään mitään. Lähtö viivästyi melkein 45 min. Siihen valui se hyvä alkuverryttely ja vahva fiilis.

Vetohommissa ensimmäisellä kierroksella

Ensimmäinen kierros tuskaa, kun kroppa piti käynnistää uudestaan. Reitti oli niin mutainen, että lähes kaikki nousut oli pakko juosta ylös. Ensimmäisen kierroksen jälkeen kisailin sijasta kolme. Kärkinainen joutui rengasrikon takia keskeyttämään toisella kierroksella ja sijoitus parani pykälän verran. Viimeisellä kierroksella vielä tosissani yritin ajaa kakkosta kiinni ja pääsinkin 10 sekunnin päähän, mutta kaverilla oli parempi jalka, kun tultiin jyrkimpiin nousuihin, jotka oli pakko juosta joka kierroksella. Loppusijoitus siis 3/16.  Hyvä sijoitus, mutta en ollut täysin tyytyväinen, koska ilman startin myöhästymistä olisin tiennyt pystyväni parempaan suoritukseen ja sijoitukseen.

Espanjan jälkeen sain pääsiäispyhinä jatkettua hyvää treenirupeamaa, joka alkoi Portugalista. Nyt on viikon verran ollut aika keventää. Sunnuntaina alkaa kisakausi todenteolla Tanskan Sramligan osakilpailulla Hammelissa.

-N