Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet reissutäytteisiä. Tahkon jälkeen on käyty Latviassa, Valkeakoskella ja Liedossa. Kisat ovat sujuneet sen verran hyvin, että matkustusputki jatkuu vielä viikon, kun ensi perjantaina suuntaan maastopyöräilyn Euroopanmestaruuskilpailuihin Chies D'Alpagoon, Pohjois-Italiaan.
 |
| Sigulda XCO:n maaliintulon jälkeiset tunnelmat |
Latvian kisaan osui kesän tähän mennessä kuumimmat päivät: Lämpötila nousi 30-asteeseen. Haastava kisa nesteytyksen puolesta siis tiedossa. Omalla kohdalla haaste tulee etenkin siitä, että urheilujuoman makeus alkaa helposti tökkiä kun on kuuma. Yksi vaihtoehto on tehdä laimeampaa urheilujuomaa, mutta se tarkoittaa pienempää energia- ja suolomäärää. lItse käytän High5 Isotonic -urheilujuomaa, joka on tehty näitä olosuhteita varten. Kisareitti oli myös haastava. Rataprofiili noudatti kaavaa: kärsimystä-hauskaa-kärsimystä-hauskaa eli jyrkkiä nousuja joita seurasi vauhdikkaat alamäet rakennettuine hyppyreineen ja droppeineen. Nousua kisalle kertyi 1000 metriä mikä tuntuu olevan nykyään lähes vakio vaikka ollaan niinkin tasaisessa paikassa kuin Baltianmaat. Kisassa sain tehtyä tasaisen suorituksen. Lähtökierroksen tieosuuden olin peesissä ja polulle mentäessä siirryin kärkeen. Kärjessä tein eroa takaa-tuleviin tasaisesti alusta pitäen. Lopputuloksena voitto ja täydet UCI-pisteet tilille.
 |
| Valkeakoski XCO. Kuvaaja: Vesa Laapas |
Seuraavana viikonloppuna jatkettiin UCI-kisojen merkeissä Valkeakoskella tutummissa lämpötiloissa. Paikalla ei tänä vuonna valitettavasti ollut ulkomaalaisia kuskeja viime vuoden tapaan. Kotimaisista kärkinaisista mm. Meiju Salmela ja Susanna Laurila saapuivat viivalle. Valkeakosken rata on yksi Suomen suosikeistani: nousut ovat pituudeltaan ja jyrkkyydeltään minulle sopivia ja alamäissä löytyy teknistä haastetta. Radalla yhdistyy fyysisyys ja teknisyys hyvässä suhteessa. Kilpailu oli erityisen tärkeä, koska se oli ilmoitettu viimeiseksi näyttömahdollisuudeksi EM-kilpailuihin valintoja varten. Pari päivää ennen kisaa minulle iski kesäflunssa ja olotila viivalla ei ollut paras mahdollinen. Otin paukusta kärkipaikan ja lähdin kasvattamaan eroa takanatuleviin tasaisesti. Pidin tiukkaa puristusta koko kisan läpi yllä, koska oli kyseessä näyttöpaikka: pelkkä voitto ei riitä vaan pitää osoittaa mitä vauhtia pääsee. Alkavasta flunssasta huolimatta onnistuin tässä melko hyvin: Sain maksimisykkeet irti ja keskisykekin 1h 20 min kilpailusta oli maksimin puolella. Lisäksi stravatietojen mukaan kellotin parilla teknisellä alamäkipätkällä koko kilpailun (miehet mukaanlukien) nopeimman ajan.
 |
| Valkeakoski XCO. Kuvaaja: Tarja Kivirinta |
Kisa ei tappanut kesäpöpöä kokonaan vaan harmikseni maanantaina olo oli melko heikko. Vietin sohvanpohjalla muutaman päivän parhaina kavereina nenäkannu ja -liinat. Torstaihin mennessä tuntui, että olen jo voiton puolella ja uskaltauduin lenkille. Olo ihan ok, eikä lämpöä noussut illalla. Perjantaina uudestaan lenkille ja lauantaina jo Eliminatorin SM-kilpailuihin Mynämäelle. Aika-ajon voitin täpärästi ennen viime vuoden suomenmestaria Jasmin Kansikasta. Finaalissa oli draamaa, kun puolivälissä kierrosta, eräässä jyrkässä käännöksessä Jasmin valitsi huonon ajolinjan keulapaikalta ja sen seurauksena kaatui pahasti, joutuen keskeyttämään. Muut jatkoimme kisaa. Meiju Salmela ennätti Jasminin kaatumisen aiheuttaman shokin jälkeen ensimmäisenä polulle, mutta onnistuin kuittaamaan hänet kun reitti kaartui taas latupohjalle. Sen jälkeen pistin kaiken peliin ja saavuin maaliin voittajana 1 sekunnin erolla Meijuun. Uran toinen SM-kulta!
Eliminatorin jälkeen istuin maassa köhimässä ja yökkimässä keuhkoja pihalle viisi minuuttia. Ei hyvä ajatellen seuraavan päivän XCO-kisaa Liedossa. Lietoon oli saatu aikaiseksi alustavastikin teknisemmän puoleinen rata, jonka vaikeusastetta sateiset kelit nostivat huomattavasti. Osviittaa kelille ja siitä aiheutuneelle reitin raskaudelle saa, kun laskee Tahkon tämän vuoden olosuhteen potenssiin kymmenen. Taktiikkani oli lähteä paukusta kärkeen ja hyvällä ajotekniikallani tehdä ensimmäisillä kierroksilla mahdollisimman paljon eroa muihin. Suunnitelma toimi ja ensimmäisen kahden kierroksen jälkeen eroa oli pari minuuttia toisena tulevaan Meiju Salmelaan.
 |
| Eliminatorin Finaalin lähtö |
 |
| Loppukiri |
Eron saavutettuani tavoittelin mahdollisimman tasaista vauhtia. Märkä ja mutainen alusta ei antanut yhtään senttiä ilmaiseksi ja liukkailla kallioilla oli vaikea löytää renkaisiin pitoa joten vauhtia oli pidettävä yllä jo ajon sujuvuudenkin takia. Lisäksi välinerikon riski tällaisissa olosuhteissa on kohtalaisen suuri eli jos jotain sattuu on parempi, että marginaalia taakse on mahdollisimman paljon. Niin siinä sitten kävikin viimeisellä kierroksella, että kolautin takarenkaani mutakuopan syvyyksissä vaanineeseen juureen. Onneksi huoltoalueelle ei ollut kuin 400m matkaa, joka sattui olemaan muuten polkupainotteisen kisareitin tasaisin pätkä eli pystyin ajamaan tyhjällä renkaalla huoltopaikalle. Takakiekon vaihtoon meni kierrosaikojen perusteella ehkä 1.5min, mikä riitti tuomaan mestaruuden vielä yli 3 minuutin marginaalilla. Maalissa sain tuulettaa uran kolmatta SM-kultaa!
 |
| Liedossa polkemassa kohti SM-kultaa |
Seuraavaksi minulla on kunnia lähteä edustamaan Suomea ensimmäistä kertaa Euroopanmestaruuskilpailuihin. Lähtöluettelo on jäättävä: paikalla on käytännössä maailman kovimmat 50-kuskia. Tavoitteeni on päästä ajamaan kaikki kierrokset, mikä tarkoittaisi sijoittumista 40 parhaan joukkoon. Kisoja voit seurata osoitteesta www.mtbalpago.it. Naisten startti on sunnuntaina 26.7 klo 12.00.
 |
-N
