EM kilpailut Italiassa

Pari viikkoa on vierähtänyt Italian Chies D'Alpagossa ajetuista maastopyöräilyn olympialajin Euroopanmestaruuskilpailuista, jotka päättivät Tahkolta alkaneen viiden viikon kilpailu- ja reissuputken. Otimme Liedon SM-kilpailun jälkeen vauhtia Italian reissuun Kemistä, missä muutaman päivän huili kaikista arkivelvollisuuksista teki hyvää. Kemistä ajelimme torstaina illaksi kotiin. Pitkää ajomatkaa seurasi auton purku, pyykin pesu ja uusi pakkaus. Perjantaiaamuna lähdimme lentokentälle 6:15. Kisareissuille lähtöä helpottaa huomattavasti, että lentokenttä on vain 15 minuutin päässä kotoa.

Menisikö Venetsiaan vai johonkin muualle? =)

Reissuun lähdettiin kolmen kuskin joukkueella: minä naiset elitessä, sekä Sasu Halme ja Toni Tähti miehet U23 sarjassa. Perille saapuessamme keli oli juuri sitä, mitä ennusteet lupasivat: lämmintä +35 ja rajuja ukkoskuuroja ilmassa. Venetsian lentokentältä matka jatkui autolla tunnin verran pohjoiseen päin kisapaikalle. Akkreditointien ja yleisen ihmettelyn jälkeen päästiin virallisen harjoitusajan puitteissa kiertämään rataa. Olin jonkin verran tutustunut rataan katsomalla aikaisemmista kisoista kuvattuja videoita. Harjoituksissa konkretisoitui, että rata ei ollut minulle lainkaan suotuisa: ei mitään teknistä, vain helppoa ruohikkopolkua, soratietä ja asvalttia (No oli siellä kaksi juurta yhdessä alamäessä =D). Nousumetrit (noin 1000 koko kisalle) olivat kokonaisuudessaan melko maltilliset huomioiden, että oltiin kuitenkin dolomiiteilla. Jopa Valkeakoskella on kierrosta kohden kovemmat nousumetrit. Juju olikin siinä, että lähes kaikki metrit tulivat yhdessä pitkässä nousussa. Tämä ei sovi minulle lainkaan. Olen selkeästi intervallikuski, joka puskee 2-4 min mäen täysillä päälle ja sitten kääntää alamäkeen. Kymmenen minuutin yhtämittainen ylöspäinpuurtaminen ei toimi minun elimistölleni.

Rataa treenaamassa

Hotellimme sijaitsi puolen tunnin ajomatkan päässä kisapaikasta Bellunon kylässä. Saavuimme kuuden aikaan hotellille ja lepäämään pitkän matkustuspäivän jälkeen. Lauantaina lähdimme kymmenen aikaan kisapaikalle, missä odotti märkä yllätys. Yöllä oli tullut vettä oikein urakalla ja junioreiden kisan aikana rata oli muuttunut melkoiseksi mutaralliksi. Jyrkimmät osuudet (joita oli aika paljon radalla) menivät pyörän tunkkaukseksi juniorimiesten kärkikuskeillakin. Ei auttanut kuin itsekin alkaa vaihtaa vähän järeämpää rengaskuviota alle. Mutaiset olosuhteet olisivat sopineet minullekin oikein hyvin,, koska se tarkoitti eknistä haastavuuslisää. Jännityksellä jäimme odottamaan, tuleeko päivän ja yön aikana vielä lisää sadetta.

Treenin jälkeen palarit ja kaffet nassuun

Lauantaina ajoin kilpailuun valmistavana harjoitteena seuraavanlaisen herätyssetin:


alkuverryttely 15 min
3 x 15 sek täysillä/ 15 sek palautus
1 min mahd isolla kadenssilla ajoa
1 min mahd pienellä kadenssilla ajoa
10 min palautus ja sen jälkeen sarjan toisto
loppuverryttely 30 min

Valmistavan harjoituksen jälkeen tuntui, että mäen junttaamisesta tullut juminen olo katosi. Kroppakin tuntui tottuvat kuumuuteen melko hyvin. Pyrin pysyttelemään varjossa niin paljon, kuin mahdollista.

Sunnuntaina fiilis oli hyvä. lähdimme jo puoli yhdeksäksi kisapaikalle huoltamaan ensin Sasun ja Tonin kilpailun. Pieneksi harmiksi yöllä ei enää tullut sateita ja rata oli ehtinyt kuivua lähes täysin. Sasu ajoi upeasti sijalle 16. Starttikierroksen lopussa Sasu oli sijalla 51. ja 15 parhaan joukkoa 45 sekuntia perässä. Kierros myöhemmin hän oli jo ajanut tuon eron kiinni. Aika mieletön alku! Tonilla valitettavasti ei hyvä päivä ja jäi omasta parhaastaan.

Kisa-aamuna kohta lähdössä verryttelemään

Tein perusverryttelyni ja yritin pysytellä varjossa. Naisten startti oli puolen päivän aikaan eli juuri päivän kuumimpaan aikaan... ja sen kyllä tunsi! Lähdössä jännitti kohtuullisesti. Sain hyvän startin, vaikka lähdinkin perältä ja pääsin monesta kilpakumppanista ohi lähtösuoralla. Kierroksen pitkä nousu alkoi todella jyrkällä osuudella. Ensimmäisellä kierroksella jalat eivät pelanneet nousussa niin hyvin kuin olisin toivonut. Otin oman vauhdin ja keskityin oman olotilan tarkkailuun. Toisen kierroksen puolivälissä tunsin, että elimistö "aukesi" ja pystyin ajamaan paljon rennommin ja tehokkaammin nousussa. Kolmannella kierroksella, puolessa välissä pitkää nousua kuulin, että alhaalla kylässä kello soi johtajan viimeiselle kierrokselle lähdön merkiksi. Siitä sain tosi paljon virtaa. Tiesin, että on sauma ehtiä viimeiselle kierrokselle. Viimeinen kierros meni sillä innolla, minkä tavoitteeseen pääsy antaa.

Starttia odottelemassa lähtökarsinassa

Tiedossa oli, että EM-kisojen taso on jäätävä ja tuloslistassa mennään häntäpäässä. Siksi en sijoitustavoitetta laittanut, tärkeämpää oli päästä ajamaan kaikki kierrokset. Aikaisempia tuloslistoja ja suomalaisten viimeaikaista menestystä vastaavan tasoisissa kisoissa peilaten se oli ainut realistinen tavoite. Olin suoritukseeni tyytyväinen varsinkin, kun takana oli reilun viikon mittainen flunssa ja kisarata ja lämpötila eivät suosineet.

EM-kisojen jälkeen tiedossa oli kahden viikon tauko kisareissuista. Pieni perusharjoittelujakso ja rauhalliset kotiviikonloput olivat todellakin tervetulleita. Viime viikonloppuna ajoin pitkiä rauhallisia lenkkejä, mitä ei ole tänä kesänä paljoa ehtinyt tekemään alituisen reissaamisen vuoksi. Pihahommia on myös tullut tehtyä, apuvoimina puutarhuri-sisko, ja vanhemmat. Ensi viikonloppuna kisat jatkuvat Pohjoismaiden mestaruuksilla Hortenissa, Norjassa. Sen jälkeen onkin ensi vuoden SM-esikilpailut Korsossa, joissa on mahdollista saada myös kansainvälisiä ranking-pisteitä.

Siskon taidonnäytteitä

Miehet sai savustuspöntön paikan valmiiksi

-N