Viborgin kisa reilu kuukausi sitten päättyi välinerikkoon.
Kulku oli hyvää. Ajoin Ruotsalaisen Åsa Erlanssonin kanssa, joka viime vuoden
Sramligan avauksessa vielä höykytti meikäläistä 6-0. Kolmannen kierroksen
puolivälissä jouduin pysähtymään noin 45 sekunniksi pyörän reistaillessa.
Luulin, että ketjut tipahtivat, kun polkimet alkoivat pyöriä tyhjää. Ketjut
olivat kuitenkin ok, mutta pikalinkku oli auennut. Kiristettyäni sen, sain hyvän
draivin päälle ja onnistuin kierroksen aikana ottamaan Åsan vielä kiinni.
Huomasin, että hän oli melko puhki, joten päätin lähteä saman tien ohi ja irti.
Ohituksen tehtyäni seuraavassa ylämäessä pyörä taas reistaili. Tajusin, että
vapaaratas oli hajonnut, mikä käytännössä tarkoitti, etten enää voinut jatkaa
kisaa. Siitä sitten taluttelin maaliin. Reissusta jäi aika kökkö maku suuhun,
koska menin sinne kahden viikon varoitusajalla ainoana tarkoituksena antaa
näyttöjä Bakun Eurooppakisaa varten. Näyttö jäi keskeytyksen vuoksi antamatta ja paikka Bakuun
lunastamatta.
Viborgin jälkeen muutama viikko meni treenaillessa ja töitä
tehdessä. Pyörä oli viikon verran huollossa, minkä vuoksi eläintarhan Bianchi-cupin
perinteinen avaus jäi kisaamatta. Leppävaarankin viikkorykäisy jäi työreissun
takia ajamatta, joten taukoa kisoista tuli aika paljon. Perjantaina 15.5
lähdimme kisareissulle Vårgårdaan Ruotsiin. Kyseessä oli UCI 1 kategorian kisa
ja paikalla Pohjoismaiden parhaimmistoa mm. alle 23-vuotiaiden maailmanmestari
Jenny Rissveds sekä junioreiden maailmanmestari Malene Deng. Kisareitti oli
suomalaiselle sopivan tekninen ja toi sen mukaisesti hyvän sijoituksen (4.).
Podiumpaikka jäi vain 20 sekunnin päähän.
Vårgårdasta jatkoin Team2020:n Kajsan kanssa Göteborgiin
viikoksi tutustumaan erääseen tutkimusryhmään, johon minun olisi tarkoitus
mennä tekemään post-doc tutkimusta lähiaikoina. Göteborgista matka jatkui
Faluniin, tutustumaan Kajsan tulevaan lukioon. Aika mahtavat puitteet on
Falunin urheilulukion pyöräilijöille kasattu. Löytyy sisäveloa, kuntosalia,
wattbikea ja tietenkin mahtavat maastot ulkona. Koululla on oma kisabussikin,
minkä kyydissä pääsimme viikonlopuksi Borlängeen.
 |
| Eliminatorin aika-ajosta kärkipaikka finaaliin |
 |
| Sunnuntain lähtökiihdytys |
Borlänge tour on maastoltaan hyvin helppo etappikilpailu, joka alkaa 700 metrin eliminator kisalla, sen jälkeen vedetään perinteinen XCO-kilpailu, ja lopuksi vielä XC-kriterium (lyhyemmällä mutta hiukan teknisemmällä reitillä ajettava, 45min kisa). Tavoitteeni oli tänä vuonna yltää podiumille kokonaiskisassa sekä osakilpailuissa. Eliminator alkoi hyvin, tein pohja-ajan aika-ajossa, mutta finaalissa huono lähtö antoi vain 4. Sijan. XCO:ssa ja XC-kriteriumissa olin tiukkojen vääntöjen jälkeen molemmissa 3., mikä tarkoitti myös kokonaiskilpailussa 3. sijaa. Olin tyytyväinen suorituksiini.
 |
| Letkaa vetämässä |
Borlängestä jatkamme seikkailuauto Burstnerillä perinteiseen tyyliin Norjaan, Stryniin lomailemaan pariksi viikoksi. Ohjelmassa ylhäällä vuorilla skitouringia, ja alhaalla laaksossa maastopyöräilyä.
