Noniin, pari kuukautta vierähti ja kisakausi ehdittiin saattaa loppuun, ennen kuin kerkesin kirjoittelemaan minkäänasteista raporttia kauden menestyksestä. Toisaalta viime kirjoituksen tunnelmat jatkuivat lähes maaliskuun puoleenväliin asti: Jämin jälkeen pukkasi kuume ja viikko meni kotisohvalla leväten. Kunto otti takapakkia ja Etelä-Suomen parhaat hiihtokelit menivät sivusuun. Taudin jälkeen sykkeet jatkoivat pilvissä liihottelua ja kisoissa suoritukset olivat ailahtelevaisia. Maaliskuun toisen viikon pyörähtäessä käyntiin alkoi valoa viimeinkin näkyä tunnelin päässä.
 |
Ensiksi vähän tunnelmia alpeilta. Kävimme siis Val d' Iseressä moikkaamassa aurinkoa helmikuun toisella viikolla. Hieman arvelutti lähteä, kun viikko oli tosiaan mennyt kuumeessa ja lähtöpäivänä pukkasi vielä kunnon migreenikohtauksen, mutta kokonaisuutena reissu oli onnistunut. Kelit olivat rinnekurvailijan kannalta kerrassaan mahtavat: mollukka paistoi pilvettömältä taivaalta koko viikon. Me puuterin metsästäjät olisimme toivoneet kunnon lumiannosta. Edellinen dumppi oli ajettu lähes loppuun ja koskemattomia offipätkiä sai etsiä kissojen ja koirien kanssa. Etsivä kuitenkin löytää ja saimme tehtyä hienoja laskuja. Matkustus- ja totuttelupäivän jälkeen uskaltauduin myös suksille. Kävin aamuisin ennen aamupalaa ja rinteeseen lähtöä heittämässä 1-2h lenkin. Voin suositella Val d' Isereä hiihtäjille mukavana paikkana. Ylhäällä pääsee noin 3km latua hiihtämään 2500 metrissä ja kylän korkeudella (1800m) on todella mukava 5 km latu.
Finlandia-hiihto oli tänäkin vuonna pettymys, joka jälkianalyysin perusteella oli todennäköisimmin tulos nestehukka+huono suksi -kombosta. Plussakeliin nähden asetimme juottopisteet liian pitkälle välille toisistaan, ja ennen puolta väliä olin juonut vain kerran Messilässä. Metsäpätkillä, missä lumi oli vanhaa ja likaista, sukseni luistivat tasavertaisesti muiden kanssa, mutta tultaessa aukeille pelto-osuuksille luisto loppui tyystin. Pelto-osuuksien alkaessa tipahdinkin auttamatta porukasta, jossa hiihdin ja alkava nestehukka siivitti katastrofihiihdon huippuunsa. Puolimatkasta käytännössä taistelin maaliin. Maalissa oli lähellä, ettei ensimmäistä kertaa huoltojoukot joutuneet kantamaan autolle, kun kroppa oli niin tyhjä. Sijoitus taisi olla kuudes naisten kilpailussa.
Seuraavana viikonloppuna olikin ihan toinen ääni kellossa Puoli-Pirkassa. Puoli-Pirkka on todella mukava kilpailu naisen näkökulmasta: miehiä on huomattavasti vähemmän kuin Finlandiassa, mikä tarkoittaa, että naiset saavat hiihtää omaa kisaa ilman "häiriötekijöitä". Lunta oli nippanappa sen verran, että kisa pystyttiin viemään läpi. Viivalle oli kokoontunut mukavan tasokkaita naisia. Heistä Satu Heikkilän ja Pauliina Pohjan kanssa taivalsimme yhtä matkaa aina viimeiselle 7 km asti, missä ratkaisut tapahtuivat. Lopputuloksissa olin kolmas, mihin olin Finlandian jälkeen todella tyytyväinen. Hiihto tuntui ensimmäistä kertaa tänä talvena oikealle kilvan hiihdolle. Nesteytyskin onnistui kiitettävästi, kun asialleen omistautuneet huoltajani vetivät hankirallia ollen 5 km välein ojentamassa pulloa.
Pitkien matkojen myötä fiilis kropassa parani viikko viikolta. Erkylän vitosen rykäisyn jälkeen (7.3) sykkeet viimeinkin tipahtivat kertaheitolla niille lukemille, millä niiden odottaisi tällä treenillä olevan. Samaan syssyyn osui kaksi viikoa kestäneet aurinkoiset lenkkikelit. Lumesta ei enää PK-seudulla ollut tietoa, mutta treeni maistui kummasti. Tuli avattua ulkonapyöräilykausikin. Maaliskuussa sain normi työviikkojen ohessa puristettua 17h-20h-18h harjoitusviikot. Ne sisälsivät neljä pitkää vk-harjoitusta (2 pyörällä sisätiloissa ja 2 hiihtäen ulkona). Hiihtolenkit keskittyivät viikonloppuun, kun oli aikaa lähteä etsimään lunta kauempaa.
 |
Viime keskiviikkona lähdimme töiden jälkeen ajamaan pohjoiseen ja saavuimme Rukalle hieman ennen kahta yöllä. Seuraavana aamuna tutustuin kilpailurataan todeten sen erittäin raskaaksi Paloheinän pikkutömpyröiden jälkeen. Lauantaina oli viesti, jossa joukkueemme paransi edellisvuotista sijoitustaan yhdellä pykälällä 25:ksi. Avausosuuden hiihtäjämme Eeva Ahervo törkättiin kumoon ja menetimme siinä paljon sijoja. Ilman haveria olisimme ehkä pystyneet jopa 20. sakkiin.
 |
Sunnuntaina hiihdettiin 30 km vapaalla tyylillä. Ensimmäiset kaksi kierrosta olivat todella vaikeat. Mäet eivät lähteneet kulkemaan, happo vaan jylläsi reisissä vaikka kuinka yritti edetä töppösaskelin. Pelastuksekseni sukseni toimi loistavasti. Startin voitelijat tekivät jälleen upeaa duunia! Erityiskiitos Kaikkosen Eerolle avusta suksivalinnan kanssa. Viimeiselle kierrokselle pääsin erääseen pitkään loivaan laskuun yhtäaikaa nuorten suomenmestarin, Jasmi Joensuun, kanssa. Jasmi otti vauhtia laskuun meikäläisen hörppiessä vielä juomaa. Silti laskin Jasmin vielä kiinni! Tällaisia positiivisia referenssejä tein matkan aikana useampia. Kisan puolivälissä kroppakin aukesi ja loppumatkan hiihto kulki. Tuloksena 40/79 sija, suorituksena OK-hiihto.
Maanantaina ajelemme takaisin Helsinkiin. Kauaa ei kotona ehdi hapantua, sillä lauantaina lähdemme Portugaliin viikon pyöräleirille. Viime kesänä tutustuin erääseen Virolaiskuskiin, joka ajaa Portugalilaisessa tallissa. Hän oli sattumalta alkanut järjestää mtb-matkoja Porton seudulle melko huokealla hinnalla. Pyöräleiri Portugalissa on ollut jo viitisen vuotta haaveena, joten todella hienoa päästä näkemään, minkälaisia polkuja sieltä löytyy. Seuraava kisakausi pyörähtää käyntiin näillä näkymin 19.4 Tanskan Sramligan osakilpailulla.
-N
