Kuusi mennyttä viikkoa ovat menneet peruskunto- ja voimaharjoittelun merkeissä. Paljon on tullut hiivittyä hissunkissun sauvojen kanssa Paloheinän pururadalla pimeässä vesisateessa, ja jonkin verran myös pyöräiltyä poluilla valojen kera, sekä haettua käsiin kestävyyttä uintitreeneistä.
Voimaharjottelun toimipisteenä käytän Pirkkolan uimahallia, koska se sijoittuu mukavasti työmatkani varrelle. Voimatasojen nostamiseksi olen noudattanut seuraavaa ohjelmaa: 6-8 toiston sarjoja sellaisilla painoilla, että viimeinen toisto tulee juuri ja juuri ylös x 4. Koska painot ovat kovat, käytän tässä harjoituksessa vain perusliikkeitä, jotka pystyn suorittamaan hallitusti: penkkipunnerrus, jalkakyykky, maastaveto ja dippipunnerrus. Palautusten aikana teen keskivartalojumppaa monipuolisilla liikkeillä. Loppuverraksi olen silloin tällöin pulahtanut altaaseen. Jouluviikon pidän lepoa salitreeneistä ja vuoden alusta siirryn kestovoimaharjoitteluun. Sitä pystyy toteuttamaan melko hyvin myös kotijumppana varsinkin nyt, kun kotoa löytyy useampi rappunen, joita voi kavuta kirjoilla täytetty reppu selässä.
Joulukuun alusta olen myös ottanut vauhtikestävyystreenit mukaan. Pari kertaa viikossa olen tehnyt 3-6 krt 10min vk1-tason vetoja sauvojen kanssa juosten paloheinän mäellä. Kovan kisakauden jälkeen teki päänupille hyvää olla tekemättä koko marraskuuna yhtään kovempaa lenkkiä, nyt on ollut kova motivaatio ja energiaa tehohajoitteluun, vaikka työpäivät ovat olleet pitkiä ja illat pimeitä.
 |
| Matkalla pohjoiseen auto oli täynnä =D |
Joulun pyhinä olen päässyt vihdoin avaamaan hiihtokauden. Parina viime vuonna on avaus vähän venähtänyt, kun etelään ei ole tullut lunta ennen joulua. Viime talvena hiihto jäi ylipäätään melko vähälle huonon lumitilanteen vuoksi. Kemiin, missä vietimme jouluaaton, oli satanut juuri sopivasti edellisen viikon aikana ensilumi. Vaikka lunta oli ehkä 10 cm, ladut olivat Kallinkankaan hiihtokeskuksessa huippukun-nossa. Ei voi kuin ihailla, miten tuolla lumimäärällä saadaan niin hyvät ladut aikaiseksi. Ekat lenkit olivat melko raskaita, varsinkin käsille, kun kesällä taisi laskujeni mukaan tulla tehtyä vain yksi rullahiihtolenkki =D.
Joulupäivänä huruttelimme Kemistä Ylläkselle viikoksi. Täällä on tuttuun tapaan ladut myös hienossa kunnossa ja lunta ehkä noin 30 cm. Kyllä kelpaa =).
 |
| Skinnauksella Ylläsjärven puolelta Kellostapuliin ja takas. |
Olenpa ilmoittautunut jo muutamaan hiihtokilpailuunkin ensi vuodelle. Ensimmäinen startti näyttäisi olevan maakuntaviesti loppiaisena, jos lumi vaan pysyy etelässä. Sitten perinteikkäistä Marjon hiihdoista haen vielä vitosen vapaalta vauhtia Vantaan Suomen cupiin, jossa 18.1 on tarjolla mielimatkani: 10 km vapaalla tyylillä. Tammi-kuun lopulla on sitten toivottavasti keuhkot avattu ja sen verran hiihtokilometrejä alla, että SM-kilpailuissa Jämijärvellä luistaa kovaa. SM-kisojen jälkeen todennäköisesti lähdemme alpeille vuorihiihtämään ja sitten onkin jo Finlandia-hiihdon aika.
 |
| Aloituspuhe eli lektio meneillään |
Sitten vielä vähän ei niin urheiluun liittyvää asiaa. Marras- ja joulukuu kun on sisältäneet paljon hienoja hetkiä. Kuukausi sitten, tarkalleen ottaen 28.11 puolustin julkisesti uunituoretta väitöskirjaani: " The healthy Nordic diet, obesity and obesity-related metabolic risk factors". Tässä linkki kirjan sähköiseen versioon. Tässä hiukan maanläheisempi tiedote väitöksestä sekä hesarin pääkirjoituksen kommentit.
 |
| Yksi siskoni tekemistä ihanista kukka-asetelmista |
Vastaväittäjänäni toimi yksi maailman johtavista lihavuustutkijoista, Kirsi Pietiläinen. Tiesin Kirsin ennalta tiukaksi tenttijäksi varsinkin fysiologiaan ja metaboliaan liittyvissä kysymyksissä. Tilaisuus meni kuitenkin todella hyvin. Kuulemani perusteella (kolmen ensimmäisen kysymyksen jälkeen en enää muista juuri mitään tilaisuudesta loppulausuntoa lukuunottamatta) selvisin kysymyksistä hyvin, vaikka ihan kaikkeen en osannutkaan vastata.... vastaväittäjän on osoitettava paremmuutensa esittämällä vähintään yksi niin paha kysymys, että väittelijä ei osaa siihen vastata :).
Illan karonkka oli ikimuistoinen juhla, josta kömmittiin vasta kolmen aikaan yöllä kotiin. Loppuvuosi onkin mennyt pilvissä leijuessa. Kirsikkana kakun päällä pokkasin vielä "Vuoden nuori epidemiologi" tittelin, jonka saaja valitaan korkeatasoisten tieteellisten julkaisujen keskuudesta. Tässä linkki artikkeliin, jolla voitto irtosi.
Kiitokset kaikille blogin lukijoille sekä tukijoilleni kuluneesta vuodesta 2014 ja menestyksekästä tulevaa vuotta 2015!
-N
