Tanskan reissun jälkeen syyskuun suunnitelmat menivät hiukan uuteen uskoon. Hyvinkään kisa jouduttiin teknisten ongelmien takia siirtämään parilla viikolla eteenpäin. Lisäksi tuli epähuomiossa ostettua asunto Paloheinästä, jossa "pieni pintaremontti" ja pihan muokkaus ovat täyttäneet vapaa-ajan parilta kuukaudelta. Tutkimuspuolella syksyn tekevät kiireiseksi isot apurahahaut, joita varten meidänkin ryhmä teki paaaaljon töitä elo-syyskuun, että saatiin hakemus tehtyä ja lähetettyä.
Pohjoismaiden mestaruuskilpailuista palautuminen oli melko hidasta, johtuen varmastikin siitä, että menin sairastelun jälkeen antibioottikuurin ollessa päällä aika riskillä kisaan. Sykkeet olivat 10 pykälää normaalia korkeammat vaikka kuinka hissukseen yritti hiipiä poluilla ja hiekkateillä. Sinänsä siis oli hyvä, että Hyvinkään kisa siirtyi parilla viikolla eteenpäin.
 |
| Norjan kisapaikan tunnelmia |
Alunperin kauden viimeiseksi kilpailuksi suunniteltu Norjan Skullerudrittet XCO oli Oslon liepeillä järjestettävä UCI 2 kategorian kilpailu. Logististiikan kannalta voin lämpimästi suositella tätä kisaa Suomen kuskeille. Lento Norwegianilla kestää noin tunnin Gargermoenin kentälle, sieltä auto vuokralle ja noin 30 min ajo Osloon motoottoritietä. Perillä meillä oli vuokrattuna majoitus matkustajakodista, joka oli edullinen Oslon hintatasoon nähden.
Kisapaikalle ajettiin samaa kehätietä kuin tullessakin ja sinnekin oli kyltitys isolta tieltä. Radan merkkaukset olivat taas toisaalta aivan ala-arvoista luokkaa. Saavuimme melko myöhään perjantaina radalle ja lauantai-aamuna oli tarkoitus kisata. Silti lähtöaluetta ei oltu vielä mitenkään merkattu, ja reittilläkin oli vain yksittäisiä lippusiiman palasia sidottuna puihin. risteyksissä joutui arpomaan maassa olevista pyörän renkaiden jäljistä, mihin suuntaan pitäisi mennä. Voimme Suomessa olla siis varsin ylpeitä tämän vuoden kolmen UCI kilpailun järjestelyistä, jossa kaikissa järjestelyt hoidettiin pilkulleen ohjekirjan mukaan.
 |
| Reittimerkinnät liehuvat taustalla. Kuva: Snorre Veggan |
Naisten kilpailussa oli ennakolta hyvätasoinen. Mukana oli Ruotsista Kajsa Snish, joka tänä vuonna raivasi tiensä Ruotsin kovaan maajoukkueeseen. Norjasta oli mukana Ingrid Boe-Jakobsen, joka on eliminatorin tuore MM-pronssimitalisti. Oma kisani lähti muuten hyvin liikkeelle ja jalat tuntuivat jo verryttelyssä hyvältä. Kajsa Snish lähti pitämään kärjessä kovaa vauhti heti paukusta ja jäimme Ingridin kanssa ajamaan hopeatilasta.
 |
| Kisan jälkeen sunnuntaina palauttavalla lenkillä Holmenkollenilla. |
Matkaan tuli mutkia, kun ensimmäisen kierroksen puolessa välissä ainut juomapulloni tipahti telineestä. Edessä oli siis puolitoista tuntia ilman nestettä ja energiaa. Jaiks! Neljännelle kierrokselle lähdettäessä näin, että tiimikaverini Kajsa oli tullut maaliin ja huusin hänelle, että tulee antamaan juomaa vikalle kierrokselle. Se pelasti ehdottomasti kisani. Tuloksena siis kolmas sija, johon olen tyytyväinen olosuhteet huomioiden. Lisäksi Kajsa ajoi upeasti hopealle N16-sarjassa, jossa voiton vei tämän vuoden Euroopanmestaruuskilpailuiden 5. paras tyttö. Hyvä Kajsa!
 |
| Kuva: Tua Paro-Salmela |
Norjan kisa oli kokonaisrasitukseltaan kesän ylivoimaisesti raskain reissu... ehkä raskain, mitä olen koskaan tehnyt. Vasta seuraavana perjantaina tunsin oloni jokseenkin palautuneeksi, kiitos torstain hieronnan. Lauantaina uudella asunnolla oli paljon puuhastelua tehtävänä, enkä malttanut ottaa ehkä riittävän rauhassa ajatellen sunnuntain kisaa, Hyvinkää XCO:ta. Kisa meni sitten sen mukaisesti. Tein toisella kierroksella viimeisessä laskussa tyhmän ajovirheen ja ajauduin ulos radalta. Siinä tuli takkiin 15 sekuntia, jotka sain sitten ajaa kolmannella kierroksella kiinni. Erittäin raskaalla laskettelurinneradalla se oli jo lähtöasetelmista väsyneelle kuskille liikaa, ja kun Sonja repäisi neljännen kierroksen lopun raastomäessä, meikä jäi työntämään pyörää. Vikan kierroksen sitten ajelin maaliin. UCI-pisteitä tuli kuitenkin taas kerättyä ja Suomencupin kokonaiskisan voittokin varmistui... ja pääsinpähän vielä maksimisykkeeseen kauden viimeisessä kisassa väsymyksestä huolimatta =). Suuri kiitos Team 2020:n tukijoille huikeasta kaudesta!
Lepokausi meni uudella asunnolla remonttia tehdessä, eikä lenkille ehtinyt ollenkaan... enkä lenkille varsinaisesti kaivannutkaan. Otettiin pieni irtiotto arjesta ja lähdettiin pari päivää Hyvinkään kisan jälkeen Skotlantiin, jossa oli pakko käydä vähän tutustumassa Fort Williamin maailmancup rataan, jossa on joskus ammoisina aikoina ajettu XCO:n MM-kisatkin.
 |
| Selfie Skotlannin korkeimman nyppylän, Ben Neviksen, kanssa. |
 |
| Kaunis Eilean Donan linna Skyen saarelle vievän reitin varrella. |
