Skins mtb maraton

Tänään oli raskas päivä. Raskasta odotinkin, sillä muistin olleeni viime vuonna Skins maratonin kahden kierroksen jälkeen olleeni aika valmista kauraa jatkuvaan tärinään. Tänä vuonna sitten pistettiin kierros lisää (kokonaismatka 70 km), ja se oli tässä kohtaa minulle liikaa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että noin väsyneellä ololla selvisin kolmantena maaliin ja johdinkin kilpailua vielä kolmannen kierroksen alkuun. 

Ennen starttia Trekin kanssa

Kilpailun startti ajettiin hyvään tyyliin: auton perästä lähtö ja 2 km siirtymä ajettiin "verryttelynä" kierroksen alkuun, josta tuomari antoi merkin vapaaseen vauhtiin. Huomasin aika nopeasti, että jalka ei ole mitenkään paras. Melko nopeasti erkaannuttiin Niemisen Piian kanssa muista naisista ajamaan kisaa. Pitkiä pätkiä ajettiin niin, että olin ehkä 50-100 metriä Piiaa edellä, näköyhteyden päässä kuitenkin. Välillä sitten huruteltiin ihan peräkkäin. Yritin pysytellä omassa vauhdissa ja pitää kilpailuasetelman poissa päästä. Toisella kierroksella Piian kurottua pieni välimatka kiinni, hän kokeili asvalttiosuudella irtiottoa. Siinä kohtaa minulla oli vielä voimia vastata ja Piia löi pienen rykäyksen jälkeen kammen suoraksi. Sitten tultiin reitin teknisimmälle osuudelle. Piialla oli heikkoja hetkiä ja onnistuin repäisemään yllättävän suuren kaulan itselleni. Ihmettelin hiekkateillä, kun Piiaa ei kuulunut takaa, vaikka ajelin voimia säästellen. Itsellä nimittäin siinä kohtaa alkoi painaa. Kolmannelle kierrokselle lähtiessä huomasin heti ensimmäisellä juuripolulla, etten enää jaksa pitää keskivartalopakettia kasassa. Jäykkäperäisellä kun ajaa, tuon paketin pitää pysyä tiukkana koko kisan, muuten jää kiinni juuriin ja kiviin ja vauhti laskee radikaalisti. Piia oli saanut uusia voimia ja ajoi minut kiinni ennen kolmannen kierroksen puoliväliä. Kellahdin väsyksissäni yhdessä teknisessä pikku nyppylässä kyljelleni ja Piia meni ohi ja laittoi kaasun pohjaan. Varmaan huomasi, että meikästä oli jo mehut loppu =D. Minä jäin räpiköimään väsyneenä kohti maalia. noin 67 kilometrin kohdalla myös viime kaudesta polkuajoaan kehittänyt Virolaisnainen sai minut kiinni. Jäin peesiin ja yritin loppukiriäkin, mutta ei enää irronnut. Maalissa sitten vain heti selkulleen vetämään lukua. Keskisyke päivän reissulla 172, mikä kiitettävä, jos vertaa viime viikonlopun XCO:n keskisykkeeseen 175.


Päivän syke

Kalusto toimi tänään todella hyvin. Vaihdettiin Lundbergilla eilen 38 kokoinen eturatas kokoon 32, Schwalben Racing Ralphit alle ja kavennettiin tanko 70 senttisestä 65 senttiseksi. Lisäksi käänsin jo aiemmin viikolla stemmin nurinpäin, laskin satulaa reilusti ja muutin ohjaustangon kulmaa sporttisemmaksi. Pienilläkin muutoksilla ja säädöillä saa aika paljon parannettua ajotuntumaa, jotka kisassa usein osoittautuu ratkaisevaksi. Nyt, kun vielä saadaan kisakiekot alle, niin pyörästä tulee todella hyvä!

Ainiin! Helatorstain puhdetyönä laskin viime vuoden harjoitustunnit. Aika hyvin täyspäivätyöläiseltä (jolla selkärankareuma vielä kaupan päällisenä):

Moovit 2012-2013 (huom! matka- tai korkeusmittaria ei ole käytössä ja vähäisetkin speksit, mitä niistä löytyy, on arvioituja)




Tarinoi,


Vieläkin juurista ja kivistä tärisevä Noora