Bike the Rock!

Kisa ei nyt meikäläisen osalta hirmuisesti rokannut, vaikka tapahtuman nimi lupasi paljon. Parin päivän vesisateiden jälkeen rata oli ihan hillitöntä mutavelliä! Luulin, että Briteistä löytyy eniten kuraa maailmasta, mutta se onkin Saksa, missä saa pyörän kuraisimpaan kuntoon. Jos keliä ei ota huomioon, niin kisa meni, niinkuin kauden ensimmäinen kisa uudella pyörällä voi mennä.

Ekaan mutkaan lähdöstä tulin ihan hyvällä sijalla, mutta etuvaihtaja tiputti ketjut, kun vaihdoin mäkeen pienemmälle eturattaalle. No nostin ne nopeasti takaisin ja lähdin hinkkaamaan mäkeä joukon perältä. Klosseissa oli jo muutaman askeleen jälkeen niin paljon kuraa, etteivät kengät kiinnittyneet polkimiin. Great! Eka mäki siis polkimet auki ylös. Lasku olisi ollut kuivallakin kelillä aika paha, joten pieni pelko takapuolessa kaarsin alamäkeen. Kilpasiskot laskettelivat aika jäätävää vauhtia ohi, mutta pannuttivatkin sitten aika rankasti. Eteen kaatuvia, kivusta huutavia ja itkeviä tyttöjä ohitellessani totesin, että otan mielummin rauhassa kuin riskillä. Uudelle kierrokselle lähdettäessä täytyi jalkautua ja juosta pyörän kanssa yksi lyhyt mutamäki ylös. Sitten oli taas klossit ummessa. ja pitkä mäki mentiin toistamiseen kengät irti polkimista. Lisäksi selkä veti tukkoon, kun oli pakko ajaa satulasta koko ajan. Mäen päälle päästessäni olin jo aika kypsä tähän kisaan. Toisella kierroksella laskussa ei onneksi tarvinnut jalkautua ja sain klossit kiinnit. Kolmannella kerralla pitkässä nousussa tunsin vihdoin saavani ajorytmistä kiinni ja kisaaminen muuttui siedettävämmäksi. Pääsin parista tytöstä jopa ohi. Laskun loppuosassa valitettavasti liukastuin ja jouduin taas taistelemaan jalkautumisen jälkeen kengät kiinni polkimiin. starttialueella järjestäjät sitten ohjasivatkin jo sivuun ja kisa oli siinä.

En tiedä, olinko niin hirveän pettynyt, etten saanut ajaa enempää. Kisassa kun ei hirveästi omalla kohdalla tuntunut olevan järkeä. Tämä oli kuitenkin hyvä kokemus, mitä täältä ensisijaisesti lähdinkin hakemaan. Nyt tiedetään, että pyörä sekä kuski vaatii vielä säätöä, ennen kuin hyvä taso saavutetaan.

Viikko saksanmaalla on ollut kauden aloittamisen suhteen kaikin puolin hyvä reissu. Alkuviikon määrälenkeille sattui hienot kesäkelit, ja juuri silloin kun piti alkaa huilia ja palautella kisaa varten, kelitkin viileni ja alkoi sataa vettä. Ohjelmani on treeni/kisareissulla ollut seuraavanlainen:

14.4 sunnuntai. matkustus + 3h iltapyörittely ja ympäristöön tutustuminen Munsingenissä.

Maanantai. 4h 20min porukkalenkki Medilazerin kanssa, pääosin hiekkateitä ja polkuja. Nousua ehkä noin 1800 metriä.

Tiistai. 5h 10min todella rauhassa hiekkateitä ja polkuja, sisältäen Kaksi noin 50 minuutin nousuosuutta. Nousua yhteensä noin 2000 metriä. Lenkin jälkeen siirtyminen Heubachin lähistölle Neuleriin.

Keskiviikko. 4h 45 min todella rauhassa hiekkaa ja asvalttia kohti Heubachin kisakeskusta, jossa yksi kierros kisareittiä. Nousua yhteensä 1800 metriä.

Torstai. 3h pyörittely Heubachiin, jossa kaksi kierrosta kisareittiä. Nousua 1000 metriä.

Perjantai. Lepopäivä. Illalla 30 min jalottelu ja vähän keskivartalojumppaa.

Lauantai. Kilpailuun valmistava pikkulenkki 1h 20min.

Sunnuntai. Aamulla ennen aamupalaa 10 min juoksu. Ennen kisaa 30 min verryttely. Kisassa x kierrosta, johon kului aikaa 1 h 10 min. 

Maanantai. Palauttava lenkki 2 h. Kotimatka.

Joka ilta tuli myös venyteltyä jalat kunnolla. Määrää tuli huomattavasti maltillisemmin kuin viime vuonna Gardalla. Olo on myös sen mukainen. Vaikka yhteismäärä ylittää 20 tuntia ja nousua tuli pitkillä lenkeillä Suomioloihin nähden paljon, eivät jalat ole missään vaiheessa tuntuneet yliväsyneiltä tai jumittuneilta. Huomenna ehdin ennen kotimatkaa käydä aamulla parin tunnin palauttavan lenkin. Sitten pyörä pakettiin ja autolla kohti Frankfurttia.

Seuraavaksi kisakalenterissa on luvassa Suomen XCO-cupin avaus. Sitten toukokuun lopulla menen muutamaksi viikoksi Ruotsi-Norja-akselille ajelemaan. Siellä kisaan ainakin Bourlängetourin ja ehkä myös Norjassa UCI kakkoskategorian kisan. Sitten onkin jo kesäkuun loppu ja Tahko. Saksasta raportoi, Noora