Valkeakosken Nordic cup

Pitkästä aikaa pääsin kisailemaan XCO:ssa kun sunnuntaina ajettiin Nordic cupin toinen osakilpailu, joka oli myös UCI 2 kategorian kisa. Olin järjestänyt työhommat silleen, että olin koko viime viikon vanhempieni mökillä Hauholla, josta oli sopiva 30min ajomatka Korkeakankaan laskettelukeskukseen, jossa kisarata sijaitsi. Kävin ensimmäisen kerran tiistai-iltana paikallisen aluecupin osakilpailun yhteydessä kiertämässä radan ja torstaina uudestaan Team 2020:n muiden jäsenten kanssa tekemässä valmistavan treenin. 

Kisareitti

Radan tiesin alustavien tietojen perusteella fyysisesti raskaaksi ja teknisesti suht helpoksi.  Neljän ja puolen kilometrin radalla startista lähdettiin heti pitkään, mutta ajettavaan nousuun latupohjaa pitkin, joka vei laskettelurinteen huipulle. Sieltä tultiin suht kivikkoista kalliosettiä alas. Matkan varrelle mahtui yksi hyppyri sekä tukin ylitys, joissa molemmissa oli chicken line mahdollisuus. Vaikka laskussa sai kikkailla, se oli sen verran pitkä, että alhaalla oli jo täysin palautunut ja valmiina iskemään seuraavaan nousuun, joka oli laskettelurinteen puoleen väliin asti kipuava serpenttiininousu. Serpan jälkeen tultiin syöksyä jyrkästi laskettelurinteen reunaa kulkevaa latupohjaa alas ja kurvattiin huoltoalueelle, jonka jälkeen tuli jyrkähkö polkunousu, joka lopussa vaihtui hiekkatieksi. Polun jyrkkyys ja muutamat kivet toivat nousuun teknisyyttä, minkä vuoksi piti olla tarkkana, ettei takapyörä sutase. Nousun päältä lähdettiin heti loivaan ja suht helppoon polkulaskuun. Tämän jälkeen alkoi reitin työosuus, jossa vaihtelivat nopea peruspolku ja hiekkatie muutamalla tiukalla mutkalla höystettynä. Osuus taisi olla noin 1,5 km pitkä. Sen jälkeen alkoi mielestäni reitin kovin nousu. Nousu oli pituudeltaan ehkä ensimmäisen nousun luokkaa, mutta raskaammaksi sen teki, että siihen ei lähdetty palauttavan laskun jälkeen vaan työosuuden jälkeen. Nousu huipentui noin 15 metrin jyrkkään hiekkatie "seinään", jonka jälkeen päästiin hetit mukavaan latupohjalaskuun. Sen jälkeen lyhyt spurtti laskettelurinteen päälle ja sitten sai nauttia viimeisestä alamäestä. Alamäki sisälsi kymmenkunta hyppyriä ja viitisen kallistettua kurvia sekä pari kivikkoa. Kaikki hyppyrit olivat tehty turvallisiksi niin, että niiden toisella puolella ei ollut pudotusta vaan hyppyri oli ennemminkin "kumpu", josta saattoi ajaa yli hyppäämättä, jos niin halusi. Alamäen jälkeen ajettiin hiekkakentän ympäri ja lähdettiin uudelle kierrokselle.

Tekninen säätö ennen kisaa

Koska reitti oli teknisesti helpohko, päätin lähteä kisaan vähän korkeammilla rengaspaineilla ja normaalilla satulakorkeudella. Taakse laitoin noin 2.0 baaria ja eteen noin 1,5 baaria ilmaa. Lukemat eivät ole ihan absoluuttisia, koska en luota pumppujen antamiin painelukemiin vaan käytän ennemmin näppituntumaa renkaan kovuudesta mittarina. Muutoksia rengaskuviointiin ei kuuma ja kuiva keli tuonut. Olen koko tämän kauden ajanut  yhdistelmällä schwalben rocket ron 2.2 edessä ja takana schwalben thunder burst snake skin 2.1. Molemmat tietenkin tubelessina eli sisärenkaan sijasta ulkorenkaan sisään laitetaan paikkauslitkua, joka tiivistää renkaan vanteelle ja haverin käydessä (toivottavasti) paikkaa renkaan ajossa. Olen ollut erittäin tyytyväinen tähän rengasyhdistelmään. Toimii hyvin kuivalla kelillä, useilla eri pinnoitteilla ja rullaa kovaa. Mutakelillä takarenkaasta toki loppuu pito nopeaan, mutta sellaista keliä ei tämän kesän kisoissa ole vielä ollut.

Energiat

Kisapäiväksi oli luvattu lähes kolmenkymmenen asteen hellettä, ja ennuste piti paikkansa. Tällaiset olosuhteet vaativat juomahuollolta paljon. Viidelle kisakierrokselle varasin viisi 0.5 litran kisapulloa ja niihin High5:n Isotonic-urheilujuomaa, joka on erityisesti suunniteltu kuumiin olosuhteisiin -> parempi imeytyvyys ja enemmän suoloja. Lisäksi varasin 1,5 tunnin kilpailuun kaksi geeliä, toinen kofeiinilla höystettynä. En ole ikinä uskonut hirveästi kisaa edeltäviin tankkauksiin vaan ennemminkin kilpailun aikaiseen energiatason ylläpitoon. Elimistöön kun ei voi määräänsä enempää laittaa hiilaria ja nestettä varastoon. Kilpailun aikana energiaa sen sijaan kuluu paljon ja sen korvaamiseen pystyy itse vaikuttamaan hyvinkin tehokkaasti. Kisaa edeltävinä päivinä huolehdin vain, että syön  ja juon niin, että varastot ovat täynnä.. muuten siis normaalisti, mutta parina edellisenä iltana pastaa. Kilpailupäivän aamuna keskityn erityisesti juomiseen. Juon ainakin kaksi 750 ml pulloa urheilujuomaa ennen kisaa muiden normaalien juomisten lisäksi. Kilpailun aikana käytän urheilujuomaa ja geelejä heti kisan alusta lähtien vähintään 20 minuutin välein. Kuumilla keleillä, niinkuin nyt, huollossa tarjotaan myös pullo vettä, jonka saa kaataa niskaan ja viilentää kehoa.

Kisan kulku

Kilpailun startissa olo oli kuumuudesta johtuen kuin keitetty makaroni. Löysän olon takia päätin taktiikakseni ottaa 2-3 sijan startista ja katsella siinä pari kierrosta meininkiä ja sitten ehkä yrittää irti, jos sen hetkinen olotila ja vauhti sen sallisivat. Lähdöstä Viroilaisnainen Maaris Meier otti kärkipaikan ja Jasmin säntäsi toiseksi. Ohitin ensimmäisessä nousussa Jasminin ja jäin Meierin peesiin. Päätin kokeilla kuinka kovilla hän ajoi ja yritin ohitusta ensimmäisen laskun jälkeen, jyrkän polkunousun päätteeksi sekä työosuudella parissa jyrkässä kurvissa, mutta hän kiristi vauhtia aina niin, etten ehtinyt päästä edelle ennen polkua. Koska hän torppasi yritykseni melko helpon näköisesti, päätin säästää voimia ja jättää ohitusyritykset sikseen. Ajoimme siis ensimmäisen kierroksen yhdessä. Ensimmäisen kierroksen lopussa muut olivat jo tippuneet kyydistämme. Uudelle kierrokselle lähdettäessä Meier epähuomiossa lähtikin kohti maalia eikä uutta kierrosta ja huomasi väärän linjavalintansa sekunnin liian myöhään. Pääsin kymmenisen metriä irti. En lähtenyt kuitenkaan nostamaan vauhtia, koska oletin Meierin ajavan minut nopeasti kiinni. Jatkoin vain oman tahdin ylläpitoa. Yllätyksekseni hän ei saanutkaan minua kiinni, vaan serpenttiininousussa ero oli pysynyt kymmenessä sekunnissa. Jatkoin oman kovan ajamista. Ensin eroa oli puoli minuuttia, sitten minuutti, ja lopulta jo puolitoista minuuttia. Tämä ero piti viimeiselle kierrokselle asti ja maalissa ero oli lopulta repsahtanut jo kolmeen minuuttiin.

Maalissa on hyvä tuulettaa Trekin kanssa
Ajatuksia kisasta ja tulevista XCO:n SM-kilpailuista

Oli mahtavaa ottaa voitto Valkeakosken kisasta ja kuitata täyden UCI 2 kategorian kisan pisteet. Oma vauhti ja lopullinen ero muihin kilpasiskoihin tuli yllätyksenä itselle. Sitä kun harjoittelee käytännössä yksin, välillä epävarmuus valtaa mielen. Kiva saada kunnon näyttö siitä, että oikeaan suuntaan on menty kokoajan. Nyt onkin sitten vain viikko ennen yhtä kauden pääkisaa: Rovaniemen XCO: SM-kilpailuja. Siellä on kova sakki naisia koolla ja saadaan varmasti jännä kisa aikaiseksi. Radan pitäisi sielläkin olla hyvin mäkinen. Toivottavasti teknisyyttä on saatu edes Valkeakosken kisan verran. XCO:n SM-kilpailuita on vaivannut se, että ne ovat pari viimeistä vuotta olleet kauden teknisesti helpoimmat kisat. Luotan, että Ounasvaaran pyöräilijät ovat hoitaneet ratasuunnittelun kunnolla ja reitti on sellainen kuin pitääkin. Arkipäivät tällä viikolla palautellaan ja perjantaina lähdemme seikkailuauto Burstnerillä köröttämään kohti Pohjoista. 

-N