 |
| Borlängetourin kakkosetappi (photo: Alina Johansson's mamma) |
Kevät Göteborgissa suorastaan lensi. EM-kilpailuiden jälkeen ajoin Vårgårdassa UCI1 kategorian kilpailun, joka meni melkoisen penkin alle reissu- ja muuttoväsymyksen vuoksi. Siitä seuraavana viikonloppuna Borlängetourilta, joka on yksi Swecupin osakilpailu, nappasin 2. sijan, mutta ajo ei ollut parasta mahdollista, koska olin hiukan kipeänä.
 |
| Aika-ajoetapin startti Borlängetourilla |
Borlängen jälkeen olen pitänyt hiukan kilpailutaukoa ja rakentanut kuntoa kauden kakkososaan. Kisatauko alkoi hyvällä treeniviikko Norjan Strynissä. Sen jälkeen tuli urheilussa ylipäätänsä muutama päivä taukoa, kun istuskelin viikonpäivät Euroopan lihavuuskongressissa. Kongressin päätteeksi matkasin pummailutyyliin Tanskan sramligan kisaan. Olin yksin liikenteessä autolla. Ajoin 8h Göteborgista Tanskan länsirannikolle ja punkkasin pari yötä auton takakontissa... onneksi on iso auto ja aurinkoiset kesäkelit =D. Kisasta ei jäänyt kerrottavaa, kun jouduin keskeyttämään rengasrikon takia, mutta reissu noin muuten oli ihan hauska. Sunnnuntai-ilta meni takaisin kotiin ajellessa. Maanantai-aamuna töihin juosten ja perillä totesin, että on Ruotsin kansallispäivä, joka myös on yleinen vapaapäivä =D.
 |
| Friiraiderhommia |
Göteborgin harjoitusmastot ovat osoittautuneet erinomaisiksi etenkin maastopyöräilyyn. korkeuseroa ja polkuverkostoa löytyy. Samoiten löytyy kovatasoista treeniseuraa. Täällä on pakko kehittyä, jos haluaa pysyä porukoissa mukana: lenkeillä nimittäin ajetaan kovimman tyypin, eikä sen hitaimman vauhtia, ja jos tiput porukasta, kukaan ei jää odottamaan. Parempi siis vain roikkua minkä pystyy ja pikkuhiljaa tottua kovempaan perusvauhtiin.
 |
| Vuoren päällä |
Palasin juhannukseksi Suomeen lomalle ja tänä viikonloppuna kisatauko päättyi yhteen kauden päätapahtumista, Tahko MTB:hen. Tavoitteet olivat tälle vuodelle selkeät: voitto ja kolmen tunnin alitus. Ei enempää eikä vähempää. Jännitystä oli ilmassa, kun edellisestä kisasta oli aikaa: päivän tarkka kunto ei ollut ihan tiedossa, vaikka yleisesti ottaen fiilis on ollut hyvä koko viikon ja valmistautuminen on sujunut.
 |
| Ilta-aurinko Lovatnetin campingilla |
Kisan ensimmäiset 10 km mentiin viime vuoden tapaan hyvin rauhallisesti, jopa vaarallisen rauhallisesti. Porukassa ajo kärjen takana oli levotonta ja kasoja syntyi. Yritin itse olla mahdollisimman kärjessä, jotta saisin ajaa rauhassa ja välttäisin haverit. No, yksi haveri tapahtui minullekin nimittäin noin 5 km kohdalla ampiainen lensi suoraan kypärän sisään ja pisti, Auts!
 |
| Sonndalenin lenkillä |
Ensimmäisellä huoltopisteellä Nilsiässä sain kuulla, että Meiju Salmela (kilpailun 2.) oli noin 30s päässä. Ajattelin, että nyt vain pidän hyvää vauhtia yllä ja poluilla sekä erityisesti alamäissä isken. Taktiikka toimi ja eroa tuli tasaisesti lisää kokoajan. Huoltomies antoi tasaisesti väliaikoja. Huoltajani teki myös aikamoisen miehentyön ajellessaan pyörällä juomat, huoltokamat ja varakiekot selässä ympäri reittiä. Maksimisykkeitä sielläkin hätyyteltiin =D. Todellista uhrautumista urheilijan eteen!
 |
| Voitonhuumaa (kuva: TahkoMTB) |
Olin jo ehtinyt sanoa hyvästit kolmen tunnin alitukselle, koska kisan alussa ajettiin niin hiljaa. Ajattelin, ettei moisella aloituksella kolmea tuntia hätyytellä, varsinkaan, kun radalta kuitenkin löytyi ne muutamia kurakoita, joissa aikaa tuhraantui pyörän päällä liukastellessa. El Granden alla aloin kuitenkin katsella kelloa: minulla oli 20 minuuttia aikaa ehtiä maalin. Aloin laskeskella, että näillä leveysasteilla Suomessa ei nousu voi kestää yli kymmentä minuuttia, ja jos minulla on päällä 10 minuuttia aikaa laskea alas, minun pitäisi ehtiä maaliin ennen kuin kolme tuntia täyttyy. Siitä alkoi loppukiri ja minuuttien laskeminen. Tulin El Granden kuin viimeistä päivää ylös. Päällä minulla oli yhdeksän minuuttia aikaa ehtiä maaliviivan yli eli kädet pois jarruilta, silmät kiinni, paino taakse ja laskuun. Alhaalla järven toisessa päässä oli kolme minuuttia jäljellä. Ketju oikealle ja hanaa! En uskaltanut hellittää edes voittoseppelettä ojentavan tytön kohdalla 20 metriä ennen maalia, kun en ollut varma, onko oma kelloni samassa ajassa kisajärjestäjien kanssa. Vasta, kun näin maalikaaren vieressä olevan kisakellon näyttävän 2:58 uskalsin tuulettaa. Mahtava fiilis! Vielä mahtavampi siinä vaiheessa, kun havaitsin tehneeni naisten reittiennätyksen 60 km matkalla. Lisäksi 60km kokonaismatkalla ajoin parhaan sijoitukseni ollen 32.
 |
| Kuva: Pasi Juntunen |
Energiat ja juomajärjestelmät: High5 sekä Hydrapak
Kengät ja kypärä: Bontrager
Ajolasit: Bliz
Ajovaatteet: Trimtex
Muut tukijat: Keski-Suomen Betonirakenne, Paslode ja Husqvarna
Tästä kausi jatkuu ensi viikonloppuna Medilazer weekendissä, sitten cyclo XCO:ssa ja sen jälkeen Korson Kaiun järjestämissä XCO:n SM-kilpailuissa Vantaan Vierumäellä.
-N
