Tämä kevät etenee kohinalla! Väitöskirjan yhteenvedon kirjoitus ja huhtikuussa kiristynyt treenitahti on pistänyt meikäläisen niin puhkinaiseksi, että iltaisin on jaksanut vain painaa pään tyynyyn. Blogin kirjoittelu on siksi jäänyt vähemmälle. Ehkä myös 10h tiukka tietokoneen ruudun tuijotus virka-aikaan ei ole ollut paras motivaattori blogin kirjoitukseen. Noniin, selitykset sikseen ja asiaan!
 |
| Majapaikan kujat |
Hiihtokausi tuli ja meni. Siitä ei tällä kertaa paljoa käteen jäänyt. Onneksi etelässä nyt pääsi jonkin verran lyhyillä radoilla sivakoimaan, mutta suorastaan hävettää tämän vuoden kokonaiskilometrit: pääsin juuri ja juuri tuhanteen kilometriin. Yleensä ollaan valmennusjohdon kanssa kisattu, kumpi saa ensimmäisenä ennen vuodenvaihdetta tonnin täyteen =D. Niin moni hiihtäjä on surkutellut blogissaan, miten ei päässyt treenaamaan ja SM-kisoissa oli märkää ja kökköä, että en viitsi sitä samaa laulua toistaa sen enempää omassa blogissani. Sen sijaan voisin kertoa positiivisista asioista eli pyöräilystä.
 |
| Molini di Triora |
SM-kisojen jälkeen annoin itselleni virallisesti luvan lähteä maastopyörällä ulos polkemaan. Siihen asti pysyin trainerin kanssa sisällä, osittain ylläpitääkseni hiihtomotivaation kauden loppuun asti jotenkin kuosissa. Kelithän on jo pitään olleet hyvät etelässä pyöräilyä ajatellen. Polut ovat pysyneet yllättävän kuivina, kiitos ehkä ahkerille talvimaastopyöräilijöille, jotka ovat roiskutelleet kurat pois polku-urilta. Trainerilla ajaminen tuntui heti ensi metreiltä tuoneen uuden asteen kevätpyöräilyyn. Jaloissa oli paljon voimaa ja mitään kolotuksia ei tullut, vaikka ajoin heti ensimmäisenä pyöräilyviikonloppuna 4+4 tuntia. Ennen Italiaan lähtöä tehty wattbike-testi varmisti omat tuntemukseni. Sykkeet sekä happolukemat olivat selvästi alhaisemmat, mitä helmikuussa tehdyssä testissä. Hapot nousivat yli lepolukemien vasta anaerobisella kynnyksellä. Oli hyvä mieli lähteä kohti Alppeja näillä lukemilla.
Tänään palauduin kotiin viikon pyöräilyreissulta Molini di Triorasta, Pohjois-Italiasta. Kyseinen idyllinen pikkukylä sijaitsee San remosta pohjoiseen noin 25 pituuskilometriä ja 500 vertikaalimetriä. Kiitos Gian Andrea Dholle eli Anterolle vinkeistä ja opastuksesta matkakohteen suhteen. Reissun ohjelmassa oli oikeastaan vain ajaa hissunkissun vuoristoteitä ylöspäin ja yrittää löytää mukavia polkuja alaspäin. Siinä onnistuttiin vaihtelevasti. Tiistaina eksyimme polulle, joka oli "hieman" talven jäljiltä osittain sortunut ja osittain lumen peitossa. Ylöskään ei enää halunnut taluttaa, joten päädyimme vetämään 50 metriä talutusta, 50 metriä ajoa - settiä parin tunnin ajan, ennen kuin pääsimme pois vuorenrinteeltä. Viimeisenä päivänä tuli vielä tehtyä hyvä 30 min mäkitreeni nousevalla teholla. Viikon ohjelma oli seuraava:
su: verralenkki matkustuksen jälkeen 1h 20min
ma: 4 h pk
ti: 5 h pk
ke: 6 h pk
to: lepopäivä sisältäen 1.5 h vaelluksen
pe: 5 h pk
la: aamupäivällä 1.40 h todella rauhallinen valmistava lenkki tehotreeniä varten, ei paljoa mäkeä;
iltapäivällä 2.20h sis: 30min verra + 30 min nouseva teho vk1-mk + loppuverra 1h 20 min.
su: matkustus kotiin
Vaikka hyviä polkuja ei löytynyt niin paljoa, mitä olisi toivonut, viikko oli silti tosi onnistunut. Aurinko paistoi lähes joka päivä ja vain viimeisenä päivänä ripotteli vähän vettä. Majoituksen lämpötila pysytteli kymmenen asteen tienoolla, mutta suihkusta tuli lämmintä vettä ja vessassa oli toimiva lämmitin. Ruoka oli joka aterialla hyvää ja sitä oli riittävästi. Mitään haavereita ei sattunut ja kroppa ei ruvennut reistailemaan. Ei voi siis valittaa =). Pääsiäismaanantaina saa vielä nauttia lomasta kotona ja käydä palauttavalla lenkillä. Tiistaina taas sitten töiden pariin.
 |
| Juustolautanen |
Nyt onkin sitten enää viikon verran aikaa ensimmäiseen harjoitusstarttiin perinteisessä Eläintarhan bianchicupissa. Sen jälkeen vietämme tiimin kanssa viikonlopun Solvallassa viimeistelemässä kisakauden alkuun ja äitien päiväksi menemme avaamaan kauden Tanskan Vardeen, XCO:n Pohjoismaisen cup-kiertueen avauskilpailuun.
 |
| Maisemia läheltä merta |
