Talvinen kisakausi avautui kovasti röhien Vantaan SM-kisojen sprintissä. Matkavalikoima kotikisoissa oli harvinaisen huono minulle. Mannaa olisi ollut kymppi vapaalla, mutta sen sijaan tarjolla oli liian nopeaa hiihtoa tai väärää tyyliä. Perjantain henkilökohtaisella matkalla olivat liikkeet kuin hidastetusta filmistä ja sijoitus sen mukainen. Kun ei ole kovia treenejä alla niin raa'asti se näkyy kisoissa. Ihmeesti se yksikin rykäisy jo aukaisi paikkoja, kun sunnuntain parisprintissä Ahervon Eevan kanssa oli jo ihan eri meininki. Hiihdettiin ihan kelvollinen sijoituskin sinne puolen välin paikkeille. Ladut oli Hakunilassa kunnossa ja aurinkokin taisi pilkahdella. Kiva oli nähdä "hiihtotuttuja" ja turista taas kuulumiset sitten viime kevään kisojen.
SM-kisoista viikko eteenpäin hiihdettiin Uudenmaan aluemestaruuskilpailut pitkillä matkoilla. Naisten sarjassa pitkämatka oli yhtä kuin 20 km vapaalla tyylillä. Kisojen oli tarkoitus olla Joutsassa, mutta lumen puutteen vuoksi tapahtuma oli siirretty paikallisen maatalonisännän pihamaalle. Enpä ole eksoottisemmassa hiihtoskabassa ennen ollut. Isännällä oli ilmeisesti kulmakunnan ainoa lumitykki, jolla oli tehty pellolle kapea 1,5km lenkki. lisäksi läheiseltä pieneltä järven jäältä oli lanattu lumet kasaan toiseksi 1,5 km ympyräksi. Peseytymässä sai kisan jälkeen käydä kätevästi isäntäperheen omassa suihkussa. Kyllä kelpasi! Lähdössä kiihdytettiin 18-sarjan poikien kanssa joukolla parikymmentä metriä suoraan jonka jälkeen löysimme itsemme todella kapeasta neulansilmämutkasta. Puolet porukasta veti väärälle puolelle latua ja joltakulta taisi suksikin lähteä jalasta. Itse selvisin rytäkästä yllättävän hyvin. Hiihtelin ensimmäiset kilometrit letkan perällä. Kyllästyin jatkuvaan haitariliikkeeseen ja punkesin itseni väkisin kolmannelle sijalle. Siinä ei kauaa saanut nautiskella, kun kaikki tuntuivat haluavan pois perämiehen paikalta parempiin asemiin. Totesin melko nopeasti, että säästän voimani mielummin hiihtämiseen ja valuin takaisin joukon hännille. Viidennellä kierroksella porukka vihdoin räjähti ja pääsin nousemaan takaisin kolmannelle sijalle, kultataistelun tosin karatessa. Vieläkään minulta ei sitä kirivaihdetta löytynyt ja jouduin nöyrtymään neljännelle sijalle lopputuloksissa viimeisellä 1,5 kilometrillä. Taas kuitenkin parempi hiihto kuin edellisenä viikonloppuna.
Sitten olikin vuorossa pyöräseuramme viikonloppuleiri Solvallassa, Nuuksiossa. Ohjelmassa oli pääsääntöisesti hiihtoa, mutta leiri avattiin tietenkin testillä. Ajoin elämäni ensimmäisen wattbike-testin. Olen toki tehnyt juoksumatolla sauvojen kera useamman kerran samanlaisen kuntotestin, mutta nyt kyllä vähän jännitti, kun pyörään olin viimeksi koskenut ennen joulukuuta (2kk sitten). Lisäksi edellisestä laktaattitestistä oli aikaa ainakin kaksi vuotta. Yllättävän hyvin se meni. Sain irti nykyisen maksimisykkeeni (192 bpm) ja ennätyshapot kuohahtivat reisissä (yli 12 mmol/l). Wattilukema pidetään tässä vaiheessa kautta vielä piilossa ;). Mielenkiinnolla odotan jo kevään uusintatestiä, mistä pääsee näkemään, kuinka hyvin kevättalven treeni puree tytsyyn.
Tuo wattitesti jotenkin avasi paikat, sillä sen jälkeen on tuntunut irtoavan treeneissä ja kisoissa ihan eri tahtiin. Viime viikonloppuna avasin Vantaan kansallisissa hiihdoissa vitosen vapaalla mitalitilin pokkaamalla kakkossijan Eestiläisen Laura Alban jälkeen. Harvemmin sitä Hakunilan ekan nousun päällä on ollut sellainen olo, että eihän tää hapota yhtään. Siitä innostuneena ja seuraavan nousun tykittäneenä sainkin sitten vähän aikaa huilata ennen loppukiriä... ja nyt löytyi sitä kirivaihdettakin =).
Ensi viikonloppuna oli tarkoitus mennä Janakkalaan vetäisemään mielimatkani eli kymppi vapaalla. Huonon lumitilanteen takia kaikki kisat ovat peruuntuneet. Siispä suuntaan lauantaina Hakunilaan tekemään oman tehotreenin ja sunnuntaina pääsee pitkästä aikaa tekemään kunnon pitkän pk-lenkin. Ainoa huolenaihe siinä on, että miten pääsee näillä keleillä sivakoimaan pitkäkosken majalle munkkitauolle... =D
Viikon päästä pamahtaa sitten Finlandia-hiihdon lähtölaukaus. Kisat pidetään, jokatapauksessa eli nähtäväksi jää otetaanko Lahteen mukaan sukset vai lenkkarit... vai kenties vesisukset...
Kotisohvalta raportoi,
Noora
