Olipas taas elämyksellinen reissu, ei voi muuta sanoa! Suunnattiin viiden hengen porukalla lauantaina 2.2.2013 lomailemaan/hiihtämään/ski touraamaan Pohjois-Italiaan. Lähtö oli aamu lennolla puoli kahdeksan maissa, Auts! Herääminen oli YÖK. Alppimatkat ystävällisesti yritti tehdä viisi päivää ennen matkaa oharit sanomalla, että aamukoneeseen ei kuulukaan meidän varaamamme bussikuljetus Madonnaan. Onneksi meillä oli matkaseurueessa sinnikkäitä mieshahmoja, jotka eivät hyväksyneet moista toimintaa. Kovistelun jälkeen saimme aamulentoon oman minibussikuljetuksen eväineen molempiin suuntiin ilman lisämaksua. Näin sitä pitää Alppimatkat, kiitos!
Matka taksilla Innsbruckista Madonnaan kesti noin kolme tuntia. Perillä odotti seuraava jännitysmomentti. Emme ehtineet ennen matkaa juurikaan tutustua paikkaan saatika hotelliin. Huoneistohotelli Catturani osoittautui onneksi juuri meidän tarkoituksiin sopivaksi! Hissi ja murtsikkaladut olivat hotellin ovelta tien yli kävelyn ja pienen alamäkiliu'uttelun päässä. Hotellin henkilökunta oli ystävällistä ja palvelualtista. Lomaviikolle tilatut kelitkin saapuivat sunnuntaina: Aurinko paistoi koko matkan ajan lähes pilvettömältä taivaalta. Kyllä kelpasi! Saapumispäivä meni paikkoihin tutustuessa. Emme vielä jaksaneet matkaväsymykseltä lähteä urheilemaan. Latasimme jääkaapin täyteen ruokaa ja menimme aikaisin nukkumaan.
Sunnuntai aamuna heitin ensimmäisen hiihtolenkin. Lähiladut sisälsivät 10 km, 7 km ja 3 km lenkit. Maasto ei onneksi ollut liian mäkistä Etelä-Suomen latukissalle, vaan aika sopivaa. Hiljalleen nousevia ylämäkiä ja vauhdikkaita alamäkiä. Vuoristomaisemia ihaillessa aika kului siivillä, eikä korkeuden vaikutus (1500m) tuntunut liian pahalta. Rinteessä lähdettiin heti metsästämään hissien tavoitettavissa olevia puuteripaikkoja. Niitä löytyi harmittavan vähän. Mieletön puuteriseinä Grosten rinteiden vasemmalla puolella oli hieno. Saatiin siinä lyhyellä skinnauksella pari upeaa laskua, ennen kuin rinnepoliisi otti puhutteluun ja uhkaili 100€ sakolla/nuppi. Onneksi se oli vain uhkailua ja hissiliputkin saatiin takaisin. Ilmeisesti oltiin liian näkyvällä paikalla harrastamassa offailua.
 |
| Grosten seinällä, laskun jäljet ja sen jälkeen iloinen hiihtäjä |
Tiistai oli ensimmäinen kova päivä. Aamulla kiskaisin reippaan kympin murtsikkaa ennen rinteeseen lähtöä. Koko päivä tuli taas kruisailtua, sisältäen yhden puolen tunnin skinnauksen ja ihan mukavan puuterilaskun. Lasku tosin päätyi johonkin metsästä löytyneen vuoristotuvan pihaan. Vuoristossa on jälkeenpäin jokseenkin vaikeaa hahmottaa, mihin solaan laski jos ei ole hyvää karttaa. Hätätapauksessa voi tietenkin laittaa nousukarvat takaisin suksiin ja palata omia laskujälkiä ylös. Hetken aikaa ihmeteltyämme, lähdimme seuraamaan vuoren reunaa menevää lumipolkua ja tupsahdimme takaisin rinteeseen. Laskurupeaman päätteeksi hain itselleni loppuviikoksi lumivyörysetin lainaan. Tavoitteena oli ottaa ainakin yhdeksi päiväksi vuoristo opas näyttämään parhaat offit. Itse niitä ei uskaltanut lähteä etsimään. Illalla kävin vielä lampun kanssa hiihtämässä noin puolitoista tuntia. Sen jälkeen oli mehut syöty. Koko päivän oleilu reilussa kahdessatonnissa ja hiihto 1500 metrissä kuittasi veronsa.
 |
| Maisemissa ja keleissä ei valittamista |
Keskiviikko aamuna kansainvälinen vuoristo-opas, Giovanni, saapui hakemaan meidät. Toiveemme oli 2-3 tuntia nousukarvoilla ylöspäin ja siihen päälle eeppistä puuterilaskua. Päivästä tuli yksi hienoimmista vuoristokokemuksistani. Nousimme yli neljä tuntia kohti 2700 metrissä häämöttävää vuoren huippua. Taukoja pidettiin noin tunnin välein. Energiapuoli oli kohdillaan, paljon Rittersporttia ja Gutzyn energiageelejä. Juomapuoli taas lopahti jo kolmen tunnin kohdalla. Siitä oli vielä tunnin nousu ja siihen tunnin lasku päälle. Opasta saattoi jokseenkin huvittaa, kun turisteina söimme lunta pahimpaan janoon. Nousun päällä neljä tuntia raskasta reppua ja noin 12 jalkoihin kiinnitettyä kiloa raahanneena olo oli kuin Everestille olisi päässyt (nimimerkillä "vähän aikaa sitten 'In to thin air' kirjan lukenut"). Pienen levähdyksen ja kuvaussession jälkeen voimat olivat elpyneet sen verran, että uskalsi lähteä alaspäin. Siitä eteenpäin hymyä oli vaikea pidätellä. Puuteri oli niin pehmeää ja Centuryt uivat siinä niin sulavasti. Kun laskuihin saatiin tarpeeksi kulmaa ja riittävästi lunta alle, niin laskeminen muuttui yllättävän helpoksi. Oli kiva huomata, että muutamalla Lapinreissulla oli saanut sen verran tuntumaa laskemiseen, että siitä pystyi nyt nauttimaan täysillä.
 |
| Vielä lyhyt kävelyosuus |
 |
| Huipulla |
Olimme keskiviikon sessiosta niin innoissamme, että päätimme lähteä Giovannin matkaan vielä seuraavana päivänä Passo Tonaleen, johon "ystävällinen" rinnepoliisikin meitä kehotti lähtemään, jos freerider-setti kuumottaa. Aamulla hypättiin tuttuun aikaan klo 8.00 autoon ja 8.45 oltiin pakkauduttu hissin Tonalessa. Keskiviikko oli todella lämmin ja tuli skinnailtua pelkässä merinopaidassa. Korkea ilmanala, kova rasitus ja "pieni" nestehukka edellisestä päivästä sai torstain noin -10 asteen ja viiman tuntumaan ydinluussa asti. Monot olivat valmiiksi märät, joten varpaat olivat samantien jäässä. Nousimme tuoli- ja ankkurihisseillä, joilla ei tuulelta pääse suojaan ensin 2500 metriin, josta lyhyt kävely vuoren harjan toiselle puolelle. En kylmältä malttanut pysähtyä kiinnittämään suksia reppuun kävelyn ajaksi vaan kannoin ne käsissäni sillä seurauksella, että näpit vetivät syväjäähän. Alla oleva kuva kertonee mielentilan...Ensimmäinen 300-500 metrin laskuosuus meni aivan ohi, kun päähäni ei mahtunut kuin jäätyneet näpit ja varpaat.
 |
| Jäässä |
Sitten skinit nopeasti alle ja lämpöä kehoon. Viidessä minuutissa fiilikset olivat taas yläviistossa. Alkoi 500 metrin skinnaus todella jyrkkää seinää kohti 3000 metrissä keikkuvaa harjannetta, jonka jälkeen tiedossa olisi 1500 metrin lasku. Keskiviikon rasitus ei tuntunut pahasti ja ilmanalaankin alkoi jo tottua. Pääsi nauttimaan skinnauksesta ja maisemista todenteolla. Aurinkokin tuli esiin pilviharson takaa ja pääsimme tuulelta suojaan. Viiteen sataan metriin meni nyt 1h 45 minuuttia aikaa. Ylhäällä pidettiin evästauko ja Giovanni teki muutamat lumivyörytestit. Vaaraa ei niiden perusteella pitäisi olla. Sitten laskuun: Noin 400 metriä leveä kuru täynnä koskematonta puuteria. Todella eeppistä! Edes Giovanni paikallisena friiraiderina ei ollut ennen ehtinyt tuohon kuruun ennen muita laskijoita, joten olimme todella onnekkaita. Jos keskiviikko lukeutui parhaimpiin vuoristokokemuksiini, niin torstain lasku on ehdoton ykkönen sillä saralla. Puuteri vain jatkui ja jatkui ja onnenkiljahdukset kaikuivat vuoren seinillä. Laskun päätteeksi menimme lounaalle, minkä jälkeen miehet kävivät vielä vetämässä lyhyen kurulaskun auton lähettyvillä. Itselläkin mieli olisi tehnyt, mutta auringon painuessa vuorien taakse keli kylmentyi, enkä halunnut enää jäätyä toista kertaa saman päivän aikana. Kuitenkin päivän paras osuus oli jo koettu ja hyvästä fiiliksestä halusi pitää kiinni.
 |
| Skinnaaminen on KIVAA! |
 |
| Kohta päästään laskuun |
 |
| Eeppistä laskemista |
Perjantaina tyydyimme vain kruisailemaan Madonnan lyhyitä puuteripätkiä. Kroppa oli aika loppu skinnauspäivistä. Lauantai meni matkustukseen ja kotona maistuivat 12 tunnin yöunet. Oli muuten mahtavaa, että matkan jälkeen oli vielä sunnuntaipäivä aikaa olla kotona, ennen töihin menoa. Maanantaina oli ihan erilailla virtaa paneutua omiin tutkimuksiin, verrattuna niihin reissuihin, joista tullaan sunnuntaina puolen yön aikaan kotiin.
 |
| Friiraidertytsyt |
Tänään hiihdin aluemestaruuskisoissa vitosen vapaan Leppävaarassa. Ei mennyt ihan odotusten mukaan. Edellisenä iltana oli tosi hyvä olo ja hiihto tuntui kisassakin hyvältä. Jostain syystä ei vain kulkenut. No, kisoja tulee ja menee, ei tätä jäädä surkuttelemaan. Nyt on vielä aikaa tehdä pariin valmistavaan harjoitukseen ja sitten on Finlandia-hiihto. Hiihdän vapaan 50 km kisassa Alusniemen Sinin ja Pollarin Terhin kanssa Team Squeezyssä, joka on teräksen kova tiimi tuolle matkalle ;).
-Noora
