Viime kirjoituksesta on vierähtänyt pari kuukautta aikaa. Osittain siksi, että aika on mennyt perusarkeen, ja osittain taas sen vuoksi, että syyskuusta lähtien vaivannut selkä on edelleen kipeä ja harjoittelu on ollut epämääräistä. Liikkunut olen, mutta täysin selän ehdoilla. Se on tarkoittanut, että tehoharjoitukset ovat olleet harvassa, eivätkä ne ole kovia. Ennen lumia lajivalikoima rajoittui pyöräilyyn, uintiin ja ylävartalon harjoittamiseen salilla. Perinteiset syksyiset sauvarinteet sekä juoksu ja rullahiihto ovat jääneet kokonaan pois. Marraskuussa sain väännettyä itseni lääkäriin selvittämään, mistä jatkuva kipu johtuu. Röntgenkuvasta fysiatri löysi rakennevian, joka voi olla todennäköinen syy: nikamien 4-5 välissä olevat fasetit (jonkinlaiset sarananivelet) ovat "väärinpäin". Selkänikama pääsee sen vuoksi liikkumaan liikaa ja painamaan välilevyä, mikä aiheuttaa samanlaista kipua, mitä välilevyn pullistumasta aiheutuu. Lisäksi selkänikamasta lähtevä transversus-luu on suurentunut ja todennäköisesti niveltynyt ristiluuhun. Tämä voi myös aiheuttaa kipua. Fysiatri haluaa vielä nähdä magneettikuvan selästä, ennen kuin antaa tarkempia hoito-ohjeita.
 |
| Skinnausta |
No, sentään en ole sidottuna sänkyyn ja välillä on (selän suhteen) hyviäkin päiviä. Itsenäisyysviikon olin Ylläksellä hiihtämässä. Reissu oli kohtuu mielenkiintoinen: Tarkoituksena oli asustaa viikko asuntoautossa... ja koko viikoksi oli luvattu parin kymmenen asteen pakkasia! Ensimmäisenä yönä kaasu pääsi yllättäen loppumaan, mutta siitä selviämisen jälkeen asuntoautoilu sujui mukavasti. Sentään kaksi yötä tuli vietettyä hotellin lakanoiden välissä: Muutaman päivä ilman suihkua ja Saagan kylpylä tuntui hienommalta kuin koskaan ennen. Kilometrejä kertyi selästä ja kovista pakkasista johtuen maltillisesti ja pääasiassa vapaalla tyylillä tuli kihnutettua.
 |
| Iloinen friiraideri hommissaan |
Tällä lumileirillä tuli käytyä myös harrastamassa vähän erilaista hiihtolajia. Suunnilleen vuosi sitten sain ensimmäisen kerran kuulla "ski running" -kilpailuista, joita kisataan Alpeilla ja Jenkkien vuoristoissa. Niissä noustaan (kevyillä) laskettelusuksilla ja nousukarvoilla ylös vuoren päälle, päällä nousukarvat pois ja alas niin kovaa kuin lähtee offaria alas. Kuulemma kovimmat miesmaastopyöräilijät, kuten Schurter ja Kulhavy, käyttävät näitä kisoja kovina harjoituksina talvella. Homma kuulostaa sen verran hauskalta, että sitähän on pakko päästä kokeilemaan! Ylöspäin meno ei ole minulle ongelma, mutta viimeisestä suksilla laskettelusta on vierähtänyt aikaa 15 vuotta. Sitä tarvitsee siis vähän harjoitella, ennenkuin ryntää Alpeille kisaamaan. Val Senalesissa vuokrasin itselleni laskukamat ja asiantuntevaisen opettajan avulla sain aika hyvän kopin laskutekniikasta. Tilasin saman tein itselleni paljon kehutut Atomicin Century -rockersukset (kuvissa), joilla on kuulemma hyvä pöllytellä puuteria. Niihin otin Atomicin tracker-siteen, joka vastaa Salomonin Quest-sidettä. Siihen vielä Salomonin Quest100 monot ja paketti oli aika lailla valmis. Uusia suksiani pääsin kokeilemaan Ylläksellä. Rinteessä ne tuntuivat kömpelöiltä, mutta Kellostapulin offarissa ne oli hienot sukset! Ylöspäinmeno eli skinnaus oli myös tosi hauskaa puuhaa. Näiden kamojen painoluokassa (noin 5kg per jalka) Se oli kohtuu kovaa treeniä, jos vähänkin piti vauhtia yllä.
 |
| Tetsaamista |
 |
| Huipulla on hyvä tuulettaa |
-N
