London calling

Terveisiä Lontoosta!


Olen täällä ollut viikon verran opettelemassa tilastotieteen ihmeitä Lontoon yliopistolla. Vielä on viikko jäljellä kurssia ja sitten suhautan viikonlopuksi Suomeen ja reissufreessinä viivalle mtb maratonin sm-kisoihin.

Viikonloppu oli kurssista vapaata ja mitä parantunut urheilija tekisikään kun olympialaiset ovat käynnissä tässä kylässä, kuin ottaisi rakkaan pyöränsä ja lähtisi ajamaan kisaan lähimpään mahdolliseen tapahtumaan. Siispä perjantaina koulupäivän päälle pakkasin reppuuni ja otin junan Brightoniin, tai tarkemmin sanoen Falmeriin. Ystäväni Irene (ja Charlie vahvasti myös ratamestarin roolissa) järjesti UK:n ensimmäisen naisten maastopyöräkilpailun stilettos on wheelsin viime lauantaina. Tapahtuma oli mitä onnistunein. Maastopyöräileviä naisia oli saapunut paikalle noin satakunta. Fiilis oli mukavan rento ja sää suosi: 30 astetta lämpöä ja aurinkoa :). Kyseessä oli nk kierrroskisa: aikarajan sisällä ajettiin noin 7 km rataa ympäri ja se joka ehtii pisimmälle. Kahden ja neljän tunnin sarjoista valitsin tietenkin neljän tunnin sarjan :). Tuloksena renkaan puhkeamiseen jälkeen toinen sija. Olen ajooni todella tyytyväinen, sillä ajoin jatkuvasti minuutin nopeampia kierroksia kuin toiseksi nopein kuski (eli kisan voittanut nainen). Voitto olisi siis tullut, ellei Schwalben mekaanikolla olisi mennyt sormi suuhun, kun kaarsin huoltopaikalle tyhjän renkaan kanssa. Kaverilla meni 20 minuuttia vaihtaessa rengasta, ei siis aivan pro-mekaanikko, mutta ei se mitään! Aurinko paistoi ja oli ihan kiva chillata huoltoalueella parin kovan kierroksen jälkeen. Lopussa eroa voittajaan ei kuitenkaan ollut kuin neljä minuuttia eli urakoinut aikaväliä kiinni melkoisesti kolmen tunnin aikana. Yhteensä ehdin heittää kymmenen kierrosta todella hienolla radalla. Enpä olisi uskonut, että läheltä Lontoota löytyy noin isoja kukkuloita. Käytännössä ensimmäinen puolikas radasta hinkattiin kukkulan päälle ja sieltä tultiin toinen puolikas alas mukavasti mutkittelevaa kapeaa savipolkua kovaa, välillä ottaen hyppyristä lisävauhtia. Ylämäki ei tuntunut yhtään niin pahalta, kun tiesi mitä sen jälkeen on luvassa :).

Majoituimme Falmerin puistossa legendaarisessa Wolkswagen Californiassa ja teltoissa: kunnon maastopyörähippimeno! Sunnuntaina oli myös kelit kohdallaan ja ratamerkkausten purkamisen jälkeen ajoin Charlien perässä seudun parhaat polut läpi... Ja täytyy sanoa, että hienoa oli! Kyllä kelpaa Suomen juurakoista välillä käydä sileämmillä poluilla nautiskelemassa pidemmistä ylämäista ja etenkin alamäistä. Ensi vuodeksi buukattiin toiseen paikalliseen kisaan BigDogiin ilmoittautuminen sekä aloitettiin Transalp 2013 suunnittelu. Kiitos Charlielle ja Irenelle jälleen kerran ihan top-viikonlopusta! Nyt jaksaa taas istua yliopistolla.



Lontoosta raportoi,

Noora