Tekijä, joka mullisti ajotekniikkani

Tahkon jälkeen ajoin kaksi Suomen XCO Cupin kilpailua. Ensimmäinen kilpailu oli Valkeakoskella Medilaser weekendin XCO-kisa. Toinen Seinäjoella järjestetty Cycli XCO. Molemmista tuli voitto. Molemmissa oli myös erittäin mukavat radat. Valkeakosken radalla olen kilpaillut jo pari kertaa aikaisemminkin. Tykkään Valkeakosken radassa erityisesti siitä, että se on selkeä: neljä hyvää nousua latupohjaa ja helppoja polkuja seuraillen, joita seuraa teknisesti haastavat laskut DH-rännejä pitkin. Täydellinen yhdistelmä.

Naisten lähdössä rento tunnelma Valkeakoskella

Seinäjoella en ollut aikaisemmin kilpaillut, mutta rata yllätti erittäin positiivisesti. En ehtinyt kovinkaan perusteellisesti linjoja hioa aamulla ennen starttia. Ensin noustiin laskettelurinnettä puoleen väliin asti ylös, sitten siirryttiin polulle, jossa alkoi stravasegmentiksi merkitty, kuraisella kelillä melko haastava, juurakko ja kivikko pätkä. Noin kahden kilometrin polkujumpan jälkeen siirryttiin takaisin ulkoiluväylälle hetkeksi ja sitten lähdettiin seuraamaan helppoa savipolkua pitkin serpenttiininousua laskettelurinteen päälle. Nousun päältä alas osittain DH-ränniä ja sitten vielä loppunousu kuraista laskettelurinnettä pitkin ja lasku maaliin. Jalka oli hyvä. Kellotin stravasegmenttiin naisten pohjat. Hyvästä kulusta kertoi myös tasaiset kierrosajat. Yleensä ensimmäisen ja viimeisen kierroksen välillä on 1-2 min eroa, mutta nyt oli vain 30s. Lupaa hyvää ensi viikonlopun SM-kilpailuihin.



Tulevana viikonloppuna puolustan suomenmestarin paitaa niin olympiamatkalla kuin eliminatorissakin. SM-kilpailut ovat tänä vuonna erityisen tärkeät minulle, koska oma seurani, Korson kaiku, toimii järjestäjänä ja pääsen puollustamaan mestaruuksia kotiradallani Korson Vierumäessä. Käy tsekkaamassa radan parhaat palat TÄSTÄ. Vierumäessä ei nousuja ole nimeksikään, mutta ei myöskään palauttavia laskuja. Fyysisesti haastavan radasta tekee pitkät kivikko-juurakko-osuudet sekä rakennetut teknisesti haastavat osuudet, joissa täytyy ajaa voimalla ja jumpata pyörän päällä jatkuvasti. 

Loppuverraa tiimiteltalla

Vierumäen rata sopii mitä parhaiten 27.5'' renkailla varustetulle, täysijousitetulle pyörälle. Tämä vuosi on ollut minulle sekä pienemmän rengaskoon, että täysijouston osalta ensimmäinen laatuaan. Puolen vuoden ajamisen jälkeen voin sanoa, että vaihto 29'' jäykkäperäisestä pyörästä nykyiseen menopeliin on ollut asia, joka on muuttanut ajamistani ja tekniikkaani enemmän kuin mikään muu tekijä muutamaan vuoteen. 

Kun 27.5-pyörät ilmestyivät pari vuotta sitten markkinoille perinteinen lause sen erosta isompaan, 29-tuumaiseen rengaskokoon oli, että 29 rullaa kovempaa helpossa maastossa ja helpottaa ajotekniikkaa, mutta 27.5 kiihtyy nopeammin ja on ketterämpi käsitellä. Ajattelin, että kyseistä eroa ajossa hädintuskin huomaisi... mutta kyllä sen huomasi - ja selkeästi! 27.5-pyörän kiihtyvyydestä ja ketteryydestä on erityisesti hyötyä paljon teknisiä yksityiskohtia ja tiukkoja mutkia sisältävillä poluilla. Esimerkiksi Tanskassa kisaratojen tekninen haaste muodostuu pääosin mutkista sekä lyhyistä ja terävistä nousuista, joissa 27.5-pyörä on selvästi nopeampi 29-pyörään verrattuna. Kisoissa on ollut hauska nähdä, että olen voinut ajaa melko aggressiivista linjaa suoraan sisäkurviin 29-kuskien joutuessa ajamaan paljon loivempia kaaria samalla häviten sekunteja. 

Kisapyöräni: 27.5 Trek Topfuel

Toinen ajolinjojani suoristanut tekijä on ollut takaiskarin tuleminen mukaan kuvioihin. Vaikka täysijousto tarkoittaa lisää painoa pyörään, ovat täpäreiden painot tulleet muutamassa vuodessa selvästi lähemmäksi jäykkäperäisten pyörien painoa tehden niistä varteenotettavan vaihtoehdon. Lisäksi XCO-radoilla laskujen tekninen vaativuustaso on noussut: maailmancupin kisoja on jopa ratkaistu sillä, että täpärillä on tehty eroa jäykkäperäisellä ajavaan kilpakumppaniin alamäissä. Siksipä yhä useampi maailman kärkikuskeista niin miehissä kuin naisissakin valitsee herkemmin täysijouston allensa. Itse olen tykännyt todella paljon ajaa kilpaa täpärillä. Olen saanut lisää rohkeutta ja vauhtia hyppyreihin ja alamäkeen. Tärkein tekijä on kuitenkin ollut, että selkärankareumastani johtuva selän lihasten totaalijumi kilpailun aikana on jäänyt täysin historiaan. Totaalijumi on syönyt paljon tehoja reisistä: tuskaisia kisapäiviä, jolloin vain toivon, että jumi selässä jossain kohtaa helpottaisi ja jalat alkaisivat sen jälkeen toimimaan, ei ole tällä kaudella ollut.



Pienikokoisena naishenkilönä myös ajoasentoni on parantunut, kun pienemmällä renkaalla varustetun pyörän geometrian täsmää paremmin kehon mittasuhteisiin. Tämän olen huomannut erityisesti ylämäissä, joissa polkeminen on tänä vuonna tuntunut paljon tehokkaammalta. Takaiskarin ansiosta olen lisäksi voinut nostaa satulan korkeutta parilla senttimetrillä jäykkäperäiseen verrattuna, mikä myös tuo lisää tehoja eteenpäin liikkumiseen. 

Tulevana viikonloppuna tavoitteenani on uusia molemmat suomenmestaruudet - ei enempää eikä vähempää. Mielenkiinnolla odotan erityisesti lauantain eliminator-kisaa, johon vielä nuoret ja nopeat juniorinaiset tulevat mittaamaan "vanhan ja hitaan" nopeusominaisuuksia. Jännää tulee!



Nähdään Korsossa!


-N






Tahko MTB:n 60km voitto reittiennätyksellä


Borlängetourin kakkosetappi (photo: Alina Johansson's mamma)

Kevät Göteborgissa suorastaan lensi. EM-kilpailuiden jälkeen ajoin Vårgårdassa UCI1 kategorian kilpailun, joka meni melkoisen penkin alle reissu- ja muuttoväsymyksen vuoksi. Siitä seuraavana viikonloppuna Borlängetourilta, joka on yksi Swecupin osakilpailu, nappasin 2. sijan, mutta ajo ei ollut parasta mahdollista, koska olin hiukan kipeänä.

Aika-ajoetapin startti Borlängetourilla

Borlängen jälkeen olen pitänyt hiukan kilpailutaukoa ja rakentanut kuntoa kauden kakkososaan. Kisatauko alkoi hyvällä treeniviikko Norjan Strynissä. Sen jälkeen tuli urheilussa ylipäätänsä muutama päivä taukoa, kun istuskelin viikonpäivät Euroopan lihavuuskongressissa. Kongressin päätteeksi matkasin pummailutyyliin Tanskan sramligan kisaan. Olin yksin liikenteessä autolla. Ajoin 8h Göteborgista Tanskan länsirannikolle ja punkkasin pari yötä auton takakontissa... onneksi on iso auto ja aurinkoiset kesäkelit =D. Kisasta ei jäänyt kerrottavaa, kun jouduin keskeyttämään rengasrikon takia, mutta reissu noin muuten oli ihan hauska. Sunnnuntai-ilta meni takaisin kotiin ajellessa. Maanantai-aamuna töihin juosten ja perillä totesin, että on Ruotsin kansallispäivä, joka myös on yleinen vapaapäivä =D.

Friiraiderhommia

Göteborgin harjoitusmastot ovat osoittautuneet erinomaisiksi etenkin maastopyöräilyyn. korkeuseroa ja polkuverkostoa löytyy. Samoiten löytyy kovatasoista treeniseuraa. Täällä on pakko kehittyä, jos haluaa pysyä porukoissa mukana: lenkeillä nimittäin ajetaan kovimman tyypin, eikä sen hitaimman vauhtia, ja jos tiput porukasta, kukaan ei jää odottamaan. Parempi siis vain roikkua  minkä pystyy ja pikkuhiljaa tottua kovempaan perusvauhtiin.

Vuoren päällä

Palasin juhannukseksi Suomeen lomalle ja tänä viikonloppuna kisatauko päättyi yhteen kauden päätapahtumista, Tahko MTB:hen. Tavoitteet olivat tälle vuodelle selkeät: voitto ja kolmen tunnin alitus. Ei enempää eikä vähempää. Jännitystä oli ilmassa, kun edellisestä kisasta oli aikaa: päivän tarkka kunto ei ollut ihan tiedossa, vaikka yleisesti ottaen fiilis on ollut hyvä koko viikon ja valmistautuminen on sujunut.

Ilta-aurinko Lovatnetin campingilla

Kisan ensimmäiset 10 km mentiin viime vuoden tapaan hyvin rauhallisesti, jopa vaarallisen rauhallisesti. Porukassa ajo kärjen takana oli levotonta ja kasoja syntyi. Yritin itse olla mahdollisimman kärjessä, jotta saisin ajaa rauhassa ja välttäisin haverit. No, yksi haveri tapahtui minullekin nimittäin noin 5 km kohdalla ampiainen lensi suoraan kypärän sisään ja pisti, Auts!

Sonndalenin lenkillä

Ensimmäisellä huoltopisteellä Nilsiässä sain kuulla, että Meiju Salmela (kilpailun 2.) oli noin 30s päässä. Ajattelin, että nyt vain pidän hyvää vauhtia yllä ja poluilla sekä erityisesti alamäissä isken. Taktiikka toimi ja eroa tuli tasaisesti lisää kokoajan. Huoltomies antoi tasaisesti väliaikoja. Huoltajani teki myös aikamoisen miehentyön ajellessaan pyörällä juomat, huoltokamat ja varakiekot selässä ympäri reittiä. Maksimisykkeitä sielläkin hätyyteltiin =D. Todellista uhrautumista urheilijan eteen!

Voitonhuumaa (kuva: TahkoMTB)
Olin jo ehtinyt sanoa hyvästit kolmen tunnin alitukselle, koska kisan alussa ajettiin niin hiljaa. Ajattelin, ettei moisella aloituksella kolmea tuntia hätyytellä, varsinkaan, kun radalta kuitenkin löytyi ne muutamia kurakoita, joissa aikaa tuhraantui pyörän päällä liukastellessa. El Granden alla aloin kuitenkin katsella kelloa: minulla oli 20 minuuttia aikaa ehtiä maalin. Aloin laskeskella, että näillä leveysasteilla Suomessa ei nousu voi kestää yli kymmentä minuuttia, ja jos minulla on päällä 10 minuuttia aikaa laskea alas, minun pitäisi ehtiä maaliin ennen kuin kolme tuntia täyttyy. Siitä alkoi loppukiri ja minuuttien laskeminen. Tulin El Granden kuin viimeistä päivää ylös. Päällä minulla oli yhdeksän minuuttia aikaa ehtiä maaliviivan yli eli kädet pois jarruilta, silmät kiinni, paino taakse ja laskuun. Alhaalla järven toisessa päässä oli kolme minuuttia jäljellä. Ketju oikealle ja hanaa! En uskaltanut hellittää edes voittoseppelettä ojentavan tytön kohdalla 20 metriä ennen maalia, kun en ollut varma, onko oma kelloni samassa ajassa kisajärjestäjien kanssa. Vasta, kun näin maalikaaren vieressä olevan kisakellon näyttävän 2:58 uskalsin tuulettaa. Mahtava fiilis! Vielä mahtavampi siinä vaiheessa, kun havaitsin tehneeni naisten reittiennätyksen 60 km matkalla. Lisäksi 60km kokonaismatkalla ajoin parhaan sijoitukseni ollen 32.

Kuva: Pasi Juntunen
Kiitokset tiimille ja erityisesti tukijoillemme, joita ilman nämä hienot hetket eivät olisi mahdollisia: Huolto, pyörä ja osat: Pyöräliike Lundberg sekä Trek, Schwalbe ja Shimano
Energiat ja juomajärjestelmät: High5 sekä Hydrapak
Kengät ja kypärä: Bontrager
Ajolasit: Bliz
Ajovaatteet: Trimtex
Muut tukijat: Keski-Suomen Betonirakenne, Paslode ja Husqvarna

Tästä kausi jatkuu ensi viikonloppuna Medilazer weekendissä, sitten cyclo XCO:ssa ja sen jälkeen Korson Kaiun järjestämissä XCO:n SM-kilpailuissa Vantaan Vierumäellä.


-N

Nooran Välineet



Ajovaatteeni tarjoaa Trimtex








Ajolaseissa luotan Blizin Rapid ULS ja Tempo malleihin







Pyöräni kaudella 2016: Trek Topfuel 27.5






Kypärä ja kengät: Bontrager